6. maaliskuuta 2014

Once in a while when it's good it'll feel like it should

Piipahdin eilen Salossa kuuntelemassa serkkupojan musiikkidiplomikonserttia. Kun riehakkaassa, epävarmassa ja maailmanvalloittamiseen valmiissa abiturientti-iässä olevat nuoretmiehet (rakas serkkuni etunenässä, tai siis kuvassa oikealla) ovat noin fiksuja ja taitavia ja musikaalisia - siinä yhdistelmässä on jotain kertakaikkisen pakahduttavaa. Ja vielä kun pojat soittavat ihan oikeeta musaa! Eilen kuultiin omien biisien lisäksi ainakin John Mayeria, Dire Straitsia, Billy Joelia ja RHCP:tä.


Kaikesta siitä taidosta häikäistyneenä olisin viihtynyt tuolla keikalla vaikka koko illan. Enkä edes ollut häikäistymiseni kanssa puolueellinen! Musiikinopettaja nimittäin totesi konsertin jälkeen, että arviointi menee vaikeaksi kun oli niin hyvä että loppuu arvosteluasteikko kesken!

Omasta mielestäni koskettavin veto kuultiin heti aluksi, kun illan tähti Konsta esitti yksin akustisella kitaralla itseään säestäen John Mayerin Stop This Trainin. Hieno biisi, ja miten sopiva juuri tuohon(kin) ikään. Itsehän olen jo selvästi täti-iässä, kun tällaiset ajatukset näin herkistää. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!