2. syyskuuta 2013

Septentrional moon, beam forever

Syyskuu. Juu, syksyltä tuntuu.

Hei sehän oli suorastaan runo! :)

Vaan kyllä oli hassu fiilis tänään, kun pyöräilin joenrannassa kirjastolle päin. Jostain leijaili nahkatakin sisään sellainen tuntu, että olisi alkamassa taas uusi syksy yliopistolla. Että olinkmää menossa hakemaan kurssikirjoja vai ihan muuta luettavaa? (No sitä ihan muuta, lainasin yöpöydälle José Saramagon Kertomuksen sokeudesta.)


Syyskuu tarkoittaa ennen muuta yhtä asiaa: mullon synttärit! :) Elämäni mittariin kilahtaa perjantaina komea lukema 32, ja sitäpä juhlitaankin koko viikonloppu. Perjantaina käydään ystävien kanssa ulkona syömässä, lauantaille kaavailtiin leffatreffejä uuden Woody Allenin parissa ja päälle vähän livemusaa, ja sunnuntaina nautitaan perheen kanssa synttärilounas all'italiana. Lahjoja en kaipaa, tärkeintä on se että saan viettää juhlapäivää (tässä tapauksessa -päiviä) rakkaitteni kanssa.

Työkalenteri näyttää koko syyskuun mitalta aika täydeltä. Olen haalinut hommia viittä vaille liikaakin, jotta saisin paikattua häiden ja kesälomailun jälkeisen pankkitilikatastrofin. Hyvä siis, että töitä piisaa - mutta aion totta vieköön muistaa aherruksen keskellä myös huolehtia itsestäni. Kroppa ei nimittäin muuten kestä, eilenkin paiskin sunnuntai-illan kiireduuneja yläselkä juntturassa tennispallo lapaluun ja tuolin selkänojan välissä... Aion kuukauden tauon jälkeen taas investoida lämpöjoogakorttiin, ja salitreenit ja uimingit ja spinningit jatkuvat normaalia tahtia.

Plus että mää oon taas alkanut itsekin tanssia! :) Pari aikuisten (20+) "rennompaa" tuntia on jo takana, ja tänään pääsen taas nykärin pariin. Tekee aika hitsin hyvää - kunhan maltan kuunnella selkäparkaani. Ihan kaikkeen en enää pysty, ja se on vain hyväksyttävä. Mulla on aikomuksena ryhtyä taas myös koreografiapuuhiin; meillä oli tanssikoululla viikonloppuna haut ensi vuoden kisaryhmiin, ja sain sieltä jo uudelle joukkueelleni hyvän pohjan. Muutama taitava tanssija vielä messiin, niin päästään hommiin! Jipii!

Kuukausi kuluu suurimmaksi osaksi ihan Turun syyssävyjä ihastellen, mutta kuun puolivälissä edessä on piipahdus Helsinkiin: käyn sanomassa heipat Monsterille, joka muuttaa pian rakkauden perässä ison meren taakse. Meren kokoinen tulee olemaan ikäväkin, mutta niin myös onni ystävän puolesta! Samana viikonloppuna joudun jättämään hyvästit myös kesän maauimalakaudelle - ja niistä hyvästeistä tuleekin pitkät, jos Samppis menee ensi vuonna remonttiin niin kuin huhuttu on. Pari viikkoa aikaa naatiskella ulkoilma-altaassa, tiedätte mistä mut löytää. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!