There's a drum that's beating in my heart and inside my head there is a carnival

Otetaan Mark Owenin kesäkuussa julkaistu soololevy The Art of Doing Nothing, otetaan levyltä ehkä sen paras biisi Carnival, otetaan laulaja joka ei vaivaudu arastelemaan heittäytymistä, otetaan kamera ja kuvataan video ja julkaistaan se eräänä syksyisenä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Katsojasta näyttää ensin vähän siltä että onkohan tää nyt sitä taidetta, mutta sitten siltä että niin tosiaan, ei taidetta, vaan ihan vain elämää. Kun musiikki - tai elämä - johdattaa liikkeeseen, siitä vaan, antaa mennä! Ihana video!

Olkoon sinunkin päänsisäinen karnevaalisi kaunis tänä maanantaina. :)

Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

Yks hyvä tapa viettää sunnuntaita: brunssi Blankossa, iltalukemisenhakureissu kirjastossa, pyöräretki pitkin joenrantoja, Tepsin futismatsi Veritas-stadionilla, matka kotiin pimeän, hiljaisen Martin läpi.

Oi Turku, kuinka syksysi on kaunis!

Naah nigga

Eilen juotiin hepun kanssa soffalla vähän samppanjaa. Tämän aamuiset tunnelmat tiivistyy aika hyvin tässä.

:D

Ihan noin tyhjäksi ei lauantain saldotaulu kuitenkaan ole jäänyt: oon esimerkiksi tehnyt vähän töitä, syönyt hepun tekemää kaalilaatikkoa ja katsonut telkkaria - hei kylläpä onkin hyvä se House of Cards!

Kävin myös salilla heiluttelemassa rautaa. Korvat oli lähes koko ajan lukossa ja haukotuksia kertyi varmaan yhtä paljon kuin toistoja, mutta tulipahan tehtyä sekin reeni. Aina ei luista täysillä, mutta näihinkin päiviin löytyy apu motivaatiolausevarastosta: Even on my weakest days I get a little bit stronger.

Fitnessbloggaajien omakuvien ottamiseen vaaditaan varmaan se samanlainen kehtaus/osaamistekijä, joka muotibloggaajilta löytyy. Mä nappasin äkkiä treenin jälkeen tuon yhden otoksen ja sitten tulikin jo tyhmä olo ja kiire laittaa puhelin pois ennen kuin kukaan näkee. (Lauantai-iltapäivänä pukkarissa oli onneksi aika hiljaista.) (Piirsin itselleni tyylikkäät viikset viemään huomiota pois noista mahtavista silmäpusseista.)

Ei mulla täs kai muuta. Paitsi yks vinkki: jos haluat lukea maailman parasta treeniplokia niin lue Kispen plokia. Mutta älä lue sellaisessa paikassa jossa ääneen nauramisesta aiheutuu hankaluuksia. :)

And now it's clear as this promise that we're making two reflections into one

Tänään olen ollut onnellinen rouvashenkilö neljä kuukautta ja yhden päivän. Niin se kolmannesvuosi on rientänyt - kaksi samanlaista ja saadaan jo juhlia ekaa hääpäivää! Jee!

Ihanien häiden muistot ovat kaikuneet tällä viikolla ilmassa. Maanantaina saatiin vihdoin postiin kiitoskortit, jotka hepun mielestä olisi ollut asiallista laittaa matkaan heti häitä seuraavana päivänä... :D Halusin kuitenkin askarrella ne itse samaan henkeen kutsukorttien ja muiden häissä nähtyjen paperijuttujen kanssa, ja projekti pääsi jotenkin vähän venähtämään. Huppista. No, ajattelen asian niin, että ehkä kortit ovat ilahduttaneet saajiaan ohjaten ajatukset nyt kylmenneestä syksystä hetkeksi tuohon kauniiseen kevätpäivään.

Korttien kanteen päätyi pätkä häissä kuullusta Anna-Mari Kaskisen runoon sävelletystä kauniista laulusta. Nyyhkis. :)

Tiistaina kävin ompelijalla mittailemassa hääpuvun lyhennystä. Puku mahtuu edelleen päälle ;) mutta jos ja kun aion käyttää sitä lyhennettynä ja värjättynä ensi vuonna ystävien häissä, täytyy taas juhlien alla pikkasen hillitä tota kyykkäämis- ja pullansyönti-intoa, ettei puvun mahdollisen ratkeamisen kannalta kriisipisteenä toimiva peffa pääse ainakaan isontumaan... Jossain vaiheessa taisin miettiä puvun myymistäkin häiden jälkeen, mutta helma meni tanssin pyörteissä sen verran riekaleiksi ja sellaiseen sotkuun, että eivät saaneet sitä pesulassakaan puhtaaksi. Ja kert kuitenkin tykkään mekostani ihan hulluna, mieluusti otan sen jatkokäyttöön ja annan sille pienellä tuunauksella uuden elämän.

Asuun kuuluva rakastava ilme tulee luonnostaan aveciin päin katsahtaessa. Osaisinpa itse laittaa hiukset ja meikitkin näin nätisti. :)

He kääntävät tyynynsä ympäri saadakseen esiin sen viileän puolen

Joulu tuli tänä vuonna harvinaisen aikaisin! Nimittäin toissaviikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetyssä Design Marketissa. :)

Lähdin disainmarkkinoille Monsterin seuraksi ihan vaan kattelemaan; päätös olla ostamatta mitään on helppo, kun ylimääräistä rahaa ei ole. Niin tympeä en sentään osannut olla, ettenkö kuitenkin olisi langennut aidosti ihastelemaan kaikkea sitä markkinatarjontaa - haaveileva katseeni juuttui esimerkiksi tismalleen samoihin purnukkaan ja tarjottimeen, jotka Pupulandian Jenni osti itselleen.

Kaunisteen kirjavaan Muilla mailla -kuosiin oli kuitenkin kiinnitetty selvästi järein magneetti, koska tempauduin välittömästi sen bongattuani pöydän ääreen hipelöitsemään ihania kangastuotteita.

Ja sitten Monsteri kysyi, haluaisinko tyynynpäällisen joululahjaksi. Ja sitten minä totta kai halusin. Nyt se muistuttaa työhuoneen futonin koristeena ystävästä, joka muuttaa ihan pian muille maille. :)

You'll learn to bend when the wind blows

Kuten edellisessä merkinnässä tulikin jo todettua, syystuuli on puhaltanut täällä viime päivinä aika lujaa vasten kasvoja. Huolet ovat onneksi alkuperältään varsin maallisia talouspuolen juttuja, mutta niillä on tällä kertaa perässään sen verran monta nollaa, että tilanne ei ohitu olankohautuksella.

En viitsi mennä tässä sen tarkemmin yksityiskohtiin; muotoiltakoon asia vaikka näin, että freelanceriuden vapauden kääntöpuolena on tiettyjä yrittäjyyteen liittyviä epävarmuuksia ja vastuita, joiden kanssa en ole ihan vielä oppinut sinuiksi - en tiedä, johtavatko jäljet enemmän humanistiuteeni vai huihai-haihattelevaiseen luonteeseeni (jos aviomieheltäni kysytään, nuo kaksi ovat sama asia). Oli miten oli, esimerkiksi näistä syistä eteen saattaa tulla tiettyjä eräpäivällä varustettuja yllätyksiä, joilla on nujertava voima jo valmiiksi tavallista tiukempaan taloustilanteeseen itsensä ajaneeseen yksinyrittäjään.

Onneksi olen oppinut sekä vanhemmiltani että hepulta tiettyä ratkaisukeskeistä otetta. Viime viikolla tilanteen päälle vyöryessä annoin kai luonnollisesti itseni vaipua joksikin aikaa murheen alhoon, mutta yllätin itsenikin sillä, miten nopeasti tartuin laskimeen ja ryhdyin konkreettisesti selvittämään, mitä voin tehdä asialle. Kovin nopeasti en paljonkaan, mutta ajan kanssa kaikki järjestyy. Siinä ne taikasanat: kaikki järjestyy.



Varsinaista huolenaihetta isompi asia onkin ollut se itsesyytösten ryöppy ja alemmuudentunne, jonka tilanne on aiheuttanut. Miksen mä osaa, olen pettänyt itseni ja muut, hävettää, olen epäonnistunut. Se auttaa vähän, että tiedän hepun olevan tukeni ja turvani myös tässä tilanteessa (toukokuussahan se sovittiin todistajien läsnäollessakin että myötä- ja vastoinkäymisissä ja mitä niitä nyt oli). Ja se, että äiti sanoo että olen viisas ja ihana. Ja se, että ystävä punaviinilasin takana ymmärtää tismalleen miltä musta tuntuu.

Matka jatkuu, ehkä jonain päivänä jotain tästäkin kaikesta oppineena. Tämä viikko olkoon edellistä valoisampi - koska hei, it's just a bump in the road. :)

[kuvat Pinterestin Wise Words -boardistani via 1 - 2 - 3 - 4 oma]

Kaikki kaavoihin kangistuneet ja lannistuneet voi keittää iltapäiväteet

Sorinyvvaa Spekti, mutta ekstiä että iltapäivätee kuuluu asialuokitukseen maailman parhaat.

Etenkin uudessa teekannussa hauduteltu iltapäivätee.

Sain Marimekon Oiva-teekannun pari viikkoa sitten synttärilahjaksi. Mikä oivallinen yllätys! (Saatoin kyllä esittää toiveen moisesta ihan itse. No kun isi kysyi mitä haluan.) Olihan se vääjäämätöntä, että näin kova teenjuoja jossain vaiheessa hankkii ikioman teekannun. Tai saa sellaisen lahjaksi.

Kun maailma murjoo (ja nyt se murjoo), turvateeni on Tiikerin päiväuni kera kevytmaidon ja hunajan. Kuule sinä Spekti, joka et iltapäiväteestä muka piittaa - suosittelen kokeilemaan.

Musiikkia syysaamuun

Tiedäthän sen tunteen, kun olet ihan huippuylpeä ja iloinen jonkun rakkaasi, ystävän tai perheenjäsenen lahjakkuudesta ja onnistumisesta?

No mulla on nyt sellainen tunne. Videolla kitaran varressa mahottoman ihana serkkuni Konsta, nuortenherrojen itse kirjoittaman biisin liidilaulusta vastaa kaverinsa Jere.

Kyl poja Salos osaava. :)

Kissan kaa

Tämä freelancer tällä viikolla viettää pari harvinaista työpäivää: mulla on työkaveri!

Äiti on reissussa, mutta ei niin pitkään, että Seelan olisi ollut järkevää muuttaa meille hoitoon. Pakkasin siis eilen ja tänään kotitoimistoni Marimekon Arkkitehti-laukkuun ja fillaroin äitin luo tänne vanhaan tuttuun rakkaaseen Marttiin.

Ohjelmassa kuulovammaistekstityshommia, piparjuuritahnahapankorppujen syöntiä ja kaneliteen juontia. Ohjelmaan ei kuulu juurikaan kissan rapsuttelua, koska Seelahan ei anna rapsutella. :D

"Minä olen tämmöinen kaunokainen ja minä kyllä tulen luoksesi ja sinua pusken mutta äläpä yritä silittää sen enempää kun sitten minä rrraapaisen!"

Si tu ne comprends pas qu'il te faut revenir, je ferai de nous deux mes plus beaux souvenirs

Mikä mahtava aloitus maanantaiaamulle! Viritin kotisohvalle maailman mukavimman elokuvateatterin: vedin villasukat jalkaan, keitin kannullisen ranskalaista vihreää teetä ja laitoin telkkariin pyörimään Teemalta elokuussa tallennetun leffan Il y a longtemps que je t'aime (Olen aina rakastanut sinua). Parituntinen tarinaan keskittyminen uuden työviikon aluksi teki todella hyvää, melkein voisi ottaa tavaksi!

[kuva: Thierry Valletoux via toutleciné]

Palkittu ranskalaiselokuva vuodelta 2008 kertoo Juliettesta (Kristin Scott Thomas), joka muuttaa siskonsa Léan (Elsa Zylberstein) ja tämän perheen luo. Sisarukset eivät selvästikään ole nähneet toisiaan pitkään aikaan, ja pian selviää miksi: Juliette on ollut 15 vuotta vankilassa. Julietten elämänkokoinen salaisuus paljastuu pikkuhiljaa hienon elokuvan edetessä, ja viimeisessä kohtauksessa ainakaan tämänaamuisen kotisoffaleffateatterin yleisö ei edes yrittänyt pidätellä kyyneleitä.

Jos tämä elokuva osuu kohdallesi, suosittelen katsomaan. Ja muutenkin aloittamaan joskus maanantain leffaelämyksellä. Parhaat elokuvat asettavat maailman jotenkin oikein paikalleen - niin tämäkin. Mikä voisi olla parempi tapa aloittaa uusi viikko?

Musiikkia maanantaihin lopputekstien taustalta (siinä tosin tuoreempana versiona, mutta tulkoon tällä kertaa kuulluksi Barbaran alkuperäinen esitys).

If I should buy jelly beans have to eat them all in just one sitting

Höhöö, eipä tarvinnutkaan kauan jännittää tuon Robbien toissapäiväisen swing-tiiserin jälkeen. Jo eilen sain herätä ilouutiseen: Swings Both Ways julkaistaan 18.11.!

Jos nyt tapaisin Robbien, mojauttaisin sitä silleen nyrkillä tuttavallisesti hartiaan ja sanoisin muka hitusen tuohtuneena mutta todellisen tyytyväisyyteni paljastava virne naamalla että man, you're spoiling us. :)



Swing When You're Winningin tapaan tälläkin kertaa mukana on mukava vieraskaarti, mm. Michael Bublé, Lily Allen, Olly Murs - ja aivan erityiseksi ilahduksekseni mahtava Rufus Wainwright! Just kun aiemmin tällä viikolla mietin, että ihmisen (tarkoitan tällä ihmisellä itseäni) pitäis kuunnella enemmän Rufusta, niin sitten tyyppi laulaa tulevan levyn nimiraidalla. Ihanaa, ihanaa!

Kyllä, levyhyllystäni löytyy muutakin musiikkia kuin teiktättiä ja robiita. :D

Rufustahan ei yleensä paljon radiossa tai muualla täälläpäin kuule, mutta sattumoisin yksi biisi on tullut vastaan tässä parin viikon sisään kahdessa eri tilanteessa, yhessä HIMYM-jaksossa ja yhessä kahvilassa. Jos et vielä tunne hienoa herra Wainwrightia, aloita tutustuminen vaikka tästä. :)

Swinging both ways

Heppu on parhaillaan golfkentällä harjoittelemassa swingejä, minä taas yritän malttaa tehdä töitä mehustellen Robbie Williamsin tänään ilmoille täräyttämää niin ikään swingiaiheista tiedotteentynkää:

[kuva via Popjustice @ Twitter]

Johan sitä on ehditty huhuta, että Robbielta tulisi kenties vielä tämän syksyn aikana uusi swingilevy - ja nyt siltä tosiaan alkaa näyttää! Vuoden 2001 Swing When You're Winning on ihan huippu alpuumi, täynnä mahtavia klassikoita tyylikkäinä uusina versioina. Tuolloin 12 vuotta sittenhän Robbie oli vielä sekoileva pojankloppi, joten tulevan levyn tulkinnoissa taatusti kuuluu myös iän tuoma toisenlainen kypsyys. Mikä on siis vain ja ainoastaan erittäin hyvä asia.

Ai kuinka herkullista tällainen odotus! Jos ja kun luvassa on yhtään samanveroisia vetoja kuin esimerkiksi tämä vaatimattomasti Frank Sinatran kanssa duetoitu hienous, niin ooh.



Palautettakoon tässä samalla mieliin myös, mitä Gary Barlow totesi yhdellä haastatteluvideolla jossakin tämänsyksyisen X Factorin käynnistystä enteilevistä tilaisuuksista - and I quote: There'll definitely be a Take That record next year.

Antaapa tulla niitä swingejä tähän suuntaan! Meitsi on valmis! :)

Tuhat syytä

Oltiin eilen perheen kanssa juhlimassa mun synttäriä perinteisesti Trattoria Romanassa hillittömän herkuttelun merkeissä. Ennen ravintolaan suunnistamista tavattiin niin ikään perinteisesti isin luona aperitiiveilla (camparispritzit!), ja isi luki siinä kilistelyn kohdalla ääneen kirjoittamansa synttäritankarunon.

Lapsoni hymy,

niin kaunis, onnellinen;

mikä kauneinta:

hänellä tuhat syytä

onnelliseen hymyynsä.

No ainakin tuhat syytä! Joista tässä muutama ihan vain eiliseltä:

• kesän ehkä viimeinen päivä kun tarkeni paljain kintuin
• äidin poimimat synttärikukat
• italialainen ruoka (etenkin antipastotaivas)
• ravintolassa vieressäni istunut ällistyttävän ihana ja komea tyyppi joka on mun aviomies ja joka vain matki Barney Stinsonia kun otin siitä valokuvia
• se hetki kun tuntee onnellinen hymynsä vaihtuvan onnelliseen itkuun eikä sitä tarvitse pidätellä :)

I don't know about you but I'm feeling thirty-two

Näin alkuviikosta unta, jossa olin ensin keksikaupassa sekoamassa kymmenien erilaisten keksien äärellä ja sen jälkeen kerroin Robinille, että Boom Kah on oikein kiva biisi ja tollasta just sen nuorena kuuluu ollakin, mutta ymmärrät sitten, kun vähän vanhenet, että aina ei jaksa sinkoo sinne tänne, vaan joskus on oikeesti huippua jäädä himaan jumittaa.

Kerroin tuona aamuna hepulle, että näin unta kekseistä ja Robinista. Johon heppu: "Kuulostaa ihan normaalilta 11-vuotiaan unelta. Olet varmasti sinut ikäsi kanssa."

No niin olen! Täytän nimittäin tänään 32. :)

Taylor Swiftille ja muille parikymppisille tiedoksi, että elämä on vielä kolmenkympin tuolla puolenkin välillä miserable and magical oh yeah. Mutta enimmäkseen kuitenkin vain oh yeah. :)

Pannaas päivän teemabiisi soimaan vielä kerran ennenku lähetään juhlimaan! Everything will be alright if we just keep dancing like we're thirty-two!

The world is a book and those who do not travel read only one page

Mulla on tapana aamuisin silmiä ja työtiedostoja availlessani käydä pienellä kierroksella Pinterestissä, hakemassa alkavaan päivään hiukan hyvää mieltä, olennaista kohti virittäviä mietteitä ja kauniita tunnelmia. Eilen ja tänään silmä huomasi etusivun kuvakavalkadista jostain syystä monta maisemaotosta - ehkä niitä tosiaan osui kokoelmaan tavallista enemmän, tai sitten jäin kiinnittämään niihin huomiota tavallista enemmän. Kaupunkeja, joissa olen käynyt ja joissa en ole, maailman paikkoja, jotka tuntuisi elämän tuhlaukselta olla näkemättä omin silmin.

Ei sillä, ettenkö viihtyisi kotona ja ihanassa syksyisessä Turussa (kiitos kysymästä, viihdyn paremmin kuin hyvin), mutta hyvänen aika johan siitä häämatkasta on kaksi kuukautta! Korkea aika päästä reissuun! :D

Hepun kanssa on ollut juttua Espanjasta (Barcelona vai Madrid?) ja jälleen Italiasta (Milano vai Firenze?), mutta seuraava yhteinen matka suuntautuu ilmoitustaululla keikkuvasta risteilylahjakortista päätellen todennäköisesti hiukan lähemmäs, tuttuun ja turvalliseen Tukholmaan. Vaan kyllä tuon matkaseuran kanssa löydän Tukholmastakin sopivasti seikkailua. :)

Tältä siellä Venetsiassa ja Gardajärvellä pari kuukautta sitten näytti.

Ja paljon enemmältä.

Life's too short to be afraid, step inside the sun

Jaksatteko katsoa vielä yhden Robbie Williams -videon kahden viikon takaa Tallinnasta? Jos mä sanon että tää on se paras? :)

Nyt silmäprillit päähän tai muuten näkökyky tarkimmilleen. Näettekö kohdassa 9:42 (tietysti juuri kun leikkaus loikkaa kauas) tuon valokeilassa olevan tyypin, joka laulaa Robbielle vastaan you're wrong, you're wrong ja huitoo samalla nigga please you're wrong -sormenheilutusta?



Ehkä jo arvasittekin, että se olen minä. Jos ihminen saa yhteisen hetken kaksi kolmasosaa elämästään fanittamansa idolin* kanssa, voisi tietysti toivoa, että biisissä laulettais sillä hetkellä esimerkiksi että ai laav juu tai jotain muuta semmoista. No, mun ja Robbien hetki nyt oli tämmöinen vähän toisenlainen tunteenpurkaus.

*Olen kai jo kertonut, että harrastin pienenä ahkerasti kirjeenvaihtoa ja 90-luvulla oli pitkä vaihe, jolloin kaikki kirjeposti tuli mulle sukunimellä Williams. Noista ajoista on tultu eteenpäin... ei sitten yhtään. :D

Vaikka oikeastaan tuo kontakti osui juuri oikeaan biisiin - armas aviomieheni on lähellä olla kestämättä enää yhtään näitä fanitushullutuksiani, mutta Strongissa lauletaan sentään yhdestä hepunkin lempibändistä: early morning when I wake up I look like Kiss but without the makeup. Hahaa! Kiss mainittu!

Jos mää olin ja olen jo noista viidestä sekunnistani ikionnellinen, kohtuullisen onnellinen saattaa olla myös liettualainen Jurgita, joka pääsi Robbien seuraksi red bediin - ja muuten aivan ansaitusti, koska oli ottanut lavallebongauksen kannalta parhaan eturivipaikan selville jo etukäteen. :) Kiertueen viimeisellä keikalla Norjan Stavangerissa toteutui vihdoin myös sukupuolten tasa-arvo, kun Robbien kanssa petiin pääsi mainio Supermarion ja Freddie Mercuryn risteytys Gregg from Coventry!

Molemmat onnekkaat on mun kanssa samassa Facebook-faniryhmässä, joten on ollut huippua fiilistellä vielä yhdessä jälkeenpäin heidän tähtihetkiään. Koska fanitus, vaikka tavallaan niin kovin henkilökohtaista onkin, on silti aina parasta jaettuna. :)

Septentrional moon, beam forever

Syyskuu. Juu, syksyltä tuntuu.

Hei sehän oli suorastaan runo! :)

Vaan kyllä oli hassu fiilis tänään, kun pyöräilin joenrannassa kirjastolle päin. Jostain leijaili nahkatakin sisään sellainen tuntu, että olisi alkamassa taas uusi syksy yliopistolla. Että olinkmää menossa hakemaan kurssikirjoja vai ihan muuta luettavaa? (No sitä ihan muuta, lainasin yöpöydälle José Saramagon Kertomuksen sokeudesta.)

Syyskuu tarkoittaa ennen muuta yhtä asiaa: mullon synttärit! :) Elämäni mittariin kilahtaa perjantaina komea lukema 32, ja sitäpä juhlitaankin koko viikonloppu. Perjantaina käydään ystävien kanssa ulkona syömässä, lauantaille kaavailtiin leffatreffejä uuden Woody Allenin parissa ja päälle vähän livemusaa, ja sunnuntaina nautitaan perheen kanssa synttärilounas all'italiana. Lahjoja en kaipaa, tärkeintä on se että saan viettää juhlapäivää (tässä tapauksessa -päiviä) rakkaitteni kanssa.

Työkalenteri näyttää koko syyskuun mitalta aika täydeltä. Olen haalinut hommia viittä vaille liikaakin, jotta saisin paikattua häiden ja kesälomailun jälkeisen pankkitilikatastrofin. Hyvä siis, että töitä piisaa - mutta aion totta vieköön muistaa aherruksen keskellä myös huolehtia itsestäni. Kroppa ei nimittäin muuten kestä, eilenkin paiskin sunnuntai-illan kiireduuneja yläselkä juntturassa tennispallo lapaluun ja tuolin selkänojan välissä... Aion kuukauden tauon jälkeen taas investoida lämpöjoogakorttiin, ja salitreenit ja uimingit ja spinningit jatkuvat normaalia tahtia.

Plus että mää oon taas alkanut itsekin tanssia! :) Pari aikuisten (20+) "rennompaa" tuntia on jo takana, ja tänään pääsen taas nykärin pariin. Tekee aika hitsin hyvää - kunhan maltan kuunnella selkäparkaani. Ihan kaikkeen en enää pysty, ja se on vain hyväksyttävä. Mulla on aikomuksena ryhtyä taas myös koreografiapuuhiin; meillä oli tanssikoululla viikonloppuna haut ensi vuoden kisaryhmiin, ja sain sieltä jo uudelle joukkueelleni hyvän pohjan. Muutama taitava tanssija vielä messiin, niin päästään hommiin! Jipii!

Kuukausi kuluu suurimmaksi osaksi ihan Turun syyssävyjä ihastellen, mutta kuun puolivälissä edessä on piipahdus Helsinkiin: käyn sanomassa heipat Monsterille, joka muuttaa pian rakkauden perässä ison meren taakse. Meren kokoinen tulee olemaan ikäväkin, mutta niin myös onni ystävän puolesta! Samana viikonloppuna joudun jättämään hyvästit myös kesän maauimalakaudelle - ja niistä hyvästeistä tuleekin pitkät, jos Samppis menee ensi vuonna remonttiin niin kuin huhuttu on. Pari viikkoa aikaa naatiskella ulkoilma-altaassa, tiedätte mistä mut löytää. :)