Tänään maanantaitunnelmat ovat näyttäneet vähän erilaisilta. Jepulis, kiiruinen työviikko lomailun ja reissailun välissä. Vaikka yritänkin parhaani mukaan opetella sisäistämään tuota otsikon sanomaa, tänään on mieli kyllä vaellellut Italian maisemiin silloin, kun olisi pitänyt keskittyä ihan muihin asioihin. Ja samalla olen pohtinut, mahdoinko olla Italian maisemissa tarpeeksi läsnä. Voi kun voisin mennä sinne takaisin ja olla vielä vähän läsnä!
No, ainakaan en harrastanut häämatkalla hetkessä elämistä häiritsevää Instagram-kuvien näpsintää ollenkaan niin paljon kuin ehkä olisin, jos mulla olisi uudempi puhelin... iPhoneni on niin vanha, että siihen ei saa enää päivitettyä sellaista ohjelmistoversiota, jolla Instagram toimisi kunnolla: saan otettua kuvia, mutta en julkaistua niitä missään, ja kaksi kolmasosaa otoksista katoaa jonnekin bittiavaruuteen ennen kuin ehtivät tallentua edes puhelimen muistiin.
Tässäpä nyt kuitenkin pieni kuvakavalkadi matkan varrelta. Venetsiaa, Gardajärveä, Veronaa. Kauniita unia, Italian kuvia. :)
Kiitos kivasta blogista. :)
VastaaPoistaOtsikkosi toimii hyvänä muistutuksena monellekin älypuhelimen/iPadin/läppärin käyttäjälle. Ei ole enää hetkeäkään ihmisen kanssa kaksin, vaan aina mukana on joku laite, jota toinen (tai molemmat) vilkuilee. Tämä tekee minut kovin surulliseksi. Mutta vielä surullisemmaksi tekee se, että jos asiasta mainitsen kanssaihmisilleni. Nätisti, rauhallisesti, pyydän vain, että oltaisiinko hetki ilman laitetta, niin mitä saan vastaukseksi? Koko asian vähättelyä, pyyntöni vähättelyä, minun itseni vähättelyä. Ja kuinka olinkaan kerännyt rohkeutta sanoa laitteen häiritsevyydestä ääneen. Olkaa ihmiset rakkaat siellä missä milloinkin olette. Yksin ollessanne ehditte olla puoliksi läsnä ja puoliksi netissä. Mutta kun olette toisten, rakkaiden, tärkeiden kanssa... olkaa siinä.
Olet asian ytimessä. Just näin. Meilläkin kotona ne hetket, kun ollaan yhdessä ilman MITÄÄN välkkyviä ja/tai äänekkäitä laitteita (telkkari, kännykkä, läppäri, iPad), on pelottavan harvassa.
PoistaJuuri tätä kirjoittaessa heppu, joka katsoo jotain omaa leffaansa vieressä tässä sohvalla, kysyi, miksi vain naputan läppäriä enkä ole läsnä. Touché ja kone kiinni n-y-t nyt. :)