10. kesäkuuta 2013

The art of doing nothing

Tänään haluan huikata suuren kiitoksen Mark Owenille. Kiitos, kun teit uutta musiikkia ja julkaisit tänään kokonaisen uuden levyn. Ihanan levyn.


Kuuntelin levyn aamupäivällä ensimmäistä kertaa yhdeltä futoninlöhöämältä kokonaisena läpi, luurit korvilla, ihan vain olin ja kuuntelin. Eka biisi meni vielä sellaisessa varovaisen virittäytyvässä tilassa, että joo, hui kun kuulostaa hyvältä, joo, mutta voiks tää olla oikeesti näin hyvä ja voiks tää oikeesti täyttää kaikki odotukset...

Ja sitten toisessa biisissä mulla nousi jo kädet ilmaan,

jee, hui kyllä, jee, parhautta, just näin!

Vähän satunnaisia Mew-viboja(!), aika paljon Coldplay-viboja(!), mutta kaikista eniten Mark Owen -viboja. Sellaisia viboja, että musiikkia tehdään sen takia, että on pakko, on jotain sanottavaa, jotain jaettavaa - ei sen takia, että tarttis lisää rahaa tai faneja tai egon pönkitystä.

Levy lauloi mulle tänään, että voin jättää jumpan väliin ja sen sijaan antaa tulehtuneen kropan levätä ja keittää lisää teetä ja syödä suklaakeksiä, että arki järjestyy kyllä vaikka rahat tulevatkin olemaan häiden jäljiltä aika pitkään aika tiukoilla, että tärkeintä on uskaltaa yrittää vaikka ei yltäisikään omiin odotuksiin asti koska matkalla oppii aina,

että elämä on ihan älytön asia ja juuri siksi niin mahtava asia.

Every journey leads somewhere, I will wait for you there.

Voi jessus, Mark. Teit hienon levyn. Kiitos.

[kuva]

3 kommenttia:

  1. Noniin, pakkoha tää on laitta soimaan! :)

    VastaaPoista
  2. Oih! Kiitos kun jaoit tän fiiliksen - osui just oikealla hetkellä kiireviikon keskelle. Taidan sun inspiroimana hankkia levyn!
    Puss Duussi!
    <3 Tiinuli

    VastaaPoista

Sano sää kans!