7. kesäkuuta 2013

Ensin vieraiden ihmisten juhliin ja lopulta kaupunkiin jossa minut tunnetaan kahviloissa

Mikä tuntui eilen kivalta: se, kun astuttiin hepun kanssa ravintolaan sisään ja emäntä (joka tunnetaan vain sitä kautta, että ollaan käyty ravintolassa usein) tervehti meitä lämpimillä halauksilla.

Mikä ei tuntunut eilen kivalta: se, että tiesin tuon olevan viimeinen kerta siinä ravintolassa. Rakas Le Porc sulkee ovensa lauantaina 15.6.


Le Porc röhki tiensä elämäämme, kun oltiin vielä marttilaisia ja asuttiin viiden minuutin kävelymatkan päässä ranskalaisherkuista. Nyt kävelymatkaa on ehkä semmoset kakstoist minuuttia, mutta toisin kuin ilmeisesti muita perhanan turkulaisia sehän ei ole meitä estänyt jatkamasta pitkien iltojen viettämistä lempibistrossamme. Siellä on juhlittu useat synttärit, yhdet kihlajaiset - ja tehty juhlaksi myös monta monituista ihan tavallista arkihetkeä.


En kestä, miten turkulaiset voi olla niin saamarin turkulaisia. Että vaivaudutaan siitä torin ympäriltä rantaa pitkin ehkä jopa Sergio'siin asti, mutta että lähtisi vaeltamaan Martinsillalle saakka - hyvänen aika, sehän on jo periferiaa! Ei pysty! Ja vielä ranskalainen bistro, se on varmaan jotain ihan liian hienoa ja kallista, puhuuk ne mittä turkuuka siäl! Turkulaiset tuntuvat ymmärtävät hyvän ravintolan päälle vain, jos se sijaitsee joenrannassa Tuomiokirkkosillan ja Teatterisillan välissä. Eikä sillä, siinähän niitä kaupungin ihanimpia ravintoloita onkin pitkä rivi, mutta kulinaristisia elämyksiä voisi joskus uskaltautua hakemaan sieltä parin sillan päästäkin.

Sieltä, missä eilen oli pöydän alla paljaita kesävarpaita ja pöydän päällä kevyttä, viileää punaviiniä. Jota tilattiin myös toinen pullo.


Le Porcin hyvästelemisen haikeutta on vaikea pukea sanoiksi. Se kuitenkin lohduttaa, että paikan emäntä ja isäntä eivät suinkaan tee katoamistemppua, vaan avaavat uuden ravintolan samoissa tiloissa uudella konseptilla vielä kesän aikana. Innolla odotan, mitä tuleman pitää!

Sinulla, turkulainen, on vielä viikko aikaa käydä nauttimassa ihana ranskalainen ateria hyvässä seurassa. Sen jälkeen possuikkunat muuttuvat toisen näköisiksi.

Au revoir. :)

2 kommenttia:

  1. Oh non! Les turkulaiset eivät kyllä tiedä mitä ovat missanneet...
    Onneksi oon päässy teidän kanssa tuolla käymään, muuten harmitus ois nyt vieläkin isompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tant pis pour eux...

      Porkkiin tuli kyllä vietyä (tai ainakin ohjattua) lähes jokainen muualtakin vierailemaan tullut. :)

      Poista

Sano sää kans!