31. toukokuuta 2013

Ja yhteiset on askeleet, sä tieni helpoksi kulkea teet

Noihin otsikonkin sanoihin tanssattiin menemään viime lauantaina hepun kanssa - siinä vaiheessa iltaa, kun olin jo vaihtanut jalkaan korottomat kengät. :)


Hääpukuni onkin jo ehtinyt kuvissa vilahdella (ja pääsee varmasti tarkempaan esittelyyn tuonnempana) joten käännetäänpä katse tällä kertaa kohti maata. Koska mekkoni oli hyvin yksinkertainen ja kaikin tavoin krumeluuriton, kaipasin hääkengiltäni hiukkapikkuisen jotain ekstraa, että munt nyt edes tunnistaisi morsiameksi. Hääpukukauppojen valkeat satiinikorkkarit näyttivät järjestään jotenkin tätimäisiltä, ja ehdin jo miettiä, josko valitsisinkin simppelin pukuni kaveriksi värikkäät peruskorkkarit. Ratkaisu kuitenkin löytyi lopulta lähempää kuin arvasinkaan, Marinettesta eli samasta putiikista josta ostin hääpukuni: huikeen ihanat Rainbow Clubin Christy White -kengät. Bling bling, määän!


Kengissä on mojova 11,5 sentin korko, mutta piiloplatform vaimentaa askeleet yllättävän mukaviksi. Olisin kyllä voinut ajaa kenkiä enemmänkin sisään kotona, nimittäin hääpäivän ekat käppäilyt epätasaisessa maastossa olivat aavistuksen huteran oloisia... Vaan ootahan kun sain alle pari lasia skumppaa, niin jo meni rappuset ja alamäet ilman ongelman häivää! :D


Kengät eivät ottaneet kovin pahasti damagea päivän aikana, mutta tarkoitus on kuitenkin värjätä ne myöhemmin (kenties mustiksi?), jotta saan niistä oivat bilehileklopottimet bilehilekäyttöön. Ainakin sellaisiin juhliin, kun voin roikkua koko illan turvallisesti hepun käsipuolessa eikä tartte oikeasti juuri bilehileillä... Nimittäin vaikka nuo korkeuteensa nähden yllättävän mukavat ovatkin, illan tullen kintut kyllä kiittivät onnellisina, että olin ottanut mukaan myös matalat kävelykengät.


Kakkoskengiksi valitsin vähintään yhtä täydellisen ihanat Vagabondin valkoiset Mapalet (edelleen muuten Zalandolla alessa). Katselin sillä silmällä myös erinäisiä ballerinoja ja sandaaleja, mutta herrainkenkätyyppiset klopottimet olivat koko ajan mielessä ykkösinä. Onneksi tuli seikkailtua Zalandossa - nuo Vagabondit toimivat tehtävässään kerrassaan erinomaisesti. Ihan unelmanpehmeät jalassa, ja näille vasta löytyykin taatusti paljon käyttöä myös myöhemmin.

Missäkö vaiheessa iltaa sitten otin korkkarit jalasta? Ne kuulkaa lensivät kahdella potkulla tanssilattian nurkkaan tismalleen siinä vaiheessa, kun mun ja hepun häätanssin jälkeen isi astui viejän paikalle ja lähti pyörittämään huimaa vauhtia valssiin. :)

2 kommenttia:

  1. AINA KAAAANSSAIN ON TYTTÖ TUOLLAINEN!

    Köh, anteeksi. Mutta itsepä otsikoit biisien nimillä :D Bling-kengille rakkautta!

    VastaaPoista
  2. Nuo molemmat kengät! Ja yhteiset askeleet ja isä-tytär-valssi! Oi!

    VastaaPoista

Sano sää kans!