Ja yhteiset on askeleet, sä tieni helpoksi kulkea teet

Noihin otsikonkin sanoihin tanssattiin menemään viime lauantaina hepun kanssa - siinä vaiheessa iltaa, kun olin jo vaihtanut jalkaan korottomat kengät. :)

Hääpukuni onkin jo ehtinyt kuvissa vilahdella (ja pääsee varmasti tarkempaan esittelyyn tuonnempana) joten käännetäänpä katse tällä kertaa kohti maata. Koska mekkoni oli hyvin yksinkertainen ja kaikin tavoin krumeluuriton, kaipasin hääkengiltäni hiukkapikkuisen jotain ekstraa, että munt nyt edes tunnistaisi morsiameksi. Hääpukukauppojen valkeat satiinikorkkarit näyttivät järjestään jotenkin tätimäisiltä, ja ehdin jo miettiä, josko valitsisinkin simppelin pukuni kaveriksi värikkäät peruskorkkarit. Ratkaisu kuitenkin löytyi lopulta lähempää kuin arvasinkaan, Marinettesta eli samasta putiikista josta ostin hääpukuni: huikeen ihanat Rainbow Clubin Christy White -kengät. Bling bling, määän!

Kengissä on mojova 11,5 sentin korko, mutta piiloplatform vaimentaa askeleet yllättävän mukaviksi. Olisin kyllä voinut ajaa kenkiä enemmänkin sisään kotona, nimittäin hääpäivän ekat käppäilyt epätasaisessa maastossa olivat aavistuksen huteran oloisia... Vaan ootahan kun sain alle pari lasia skumppaa, niin jo meni rappuset ja alamäet ilman ongelman häivää! :D

Kengät eivät ottaneet kovin pahasti damagea päivän aikana, mutta tarkoitus on kuitenkin värjätä ne myöhemmin (kenties mustiksi?), jotta saan niistä oivat bilehileklopottimet bilehilekäyttöön. Ainakin sellaisiin juhliin, kun voin roikkua koko illan turvallisesti hepun käsipuolessa eikä tartte oikeasti juuri bilehileillä... Nimittäin vaikka nuo korkeuteensa nähden yllättävän mukavat ovatkin, illan tullen kintut kyllä kiittivät onnellisina, että olin ottanut mukaan myös matalat kävelykengät.

Kakkoskengiksi valitsin vähintään yhtä täydellisen ihanat Vagabondin valkoiset Mapalet (edelleen muuten Zalandolla alessa). Katselin sillä silmällä myös erinäisiä ballerinoja ja sandaaleja, mutta herrainkenkätyyppiset klopottimet olivat koko ajan mielessä ykkösinä. Onneksi tuli seikkailtua Zalandossa - nuo Vagabondit toimivat tehtävässään kerrassaan erinomaisesti. Ihan unelmanpehmeät jalassa, ja näille vasta löytyykin taatusti paljon käyttöä myös myöhemmin.

Missäkö vaiheessa iltaa sitten otin korkkarit jalasta? Ne kuulkaa lensivät kahdella potkulla tanssilattian nurkkaan tismalleen siinä vaiheessa, kun mun ja hepun häätanssin jälkeen isi astui viejän paikalle ja lähti pyörittämään huimaa vauhtia valssiin. :)

Tunteita ja tuoksuja

Päätin jo kauan ennen häitä, että haluan juhlapäiväkseni uuden tuoksun; sellaisen, joka vielä kenties vuosia myöhemminkin muistuttaisi tärkeistä, onnentäyteisistä hetkistä. Haaveissa oli jokin naisellinen (ei tyttömäinen, koska vaimohan ei ole enää sillai tyttö), keväinen, kaunis tuoksu, ei liian vahva eikä makea, vaan mieluummin raikkaan kukkainen.

Inspistä ja ideoita etsiskellessäni selailin vastaan tulleita parfyymiblogeja täydellisen hämmennyksen vallassa: asialle vihkiytyneet harrastajat siellä luettelivat pitkien listojen verran kaiken maailman hienouksia, joita itse en osaisi erottaa tutuistakaan tuoksuista. No, nuuhkimallahan se oma tuoksu tietysti löytyy eikä nettiarvosteluja lukemalla, ja niinpä parin häitä edeltävän viikon aikana kävin joka päivä joko Stockalla tai Wikkellä tujauttamassa jotakin sopivaan kastiin osuvaa (tai nimeltään osuvaa - testiin pääsivät esimerkiksi Oscar de la Rentan Something Blue ja Live in Love sekä Lanvinin Marry Me) tuoksua ranteisiini ja haistelin sitten päivän mittaan, kelpuuttaisinko tuoksun osaksi juhlapäivää. Pyysin myös jelppiä kolmelta eri myyjättäreltä, joista viimeinen sitten johdatti mut sen oikean luo.

Elie Saab: Le Parfum EdT - ja näin siitä kerrotaan:

Mandarin blossom reveals soft yet vibrant freshness.

The middle note opens into a feminine and delicate bouquet of white flowers, where orange blossom mingles with gardenia.

The base note unfolds into a vetiver and honey rose accord to define the composition with an enveloping trail.

Nohuhhuh. Mää arvioin selvemmin sanoin: hurmaavan ihana! :) Mutta sikäli aika kevyt, ettei kestä iholla kovin montaa tuntia. Hääpäivän mittaan muistin lisäillä tuoksua sentään pariin otteeseen - ja toki sinä tärkeimpänä hetkenä, ennen vihkimistä.

Näen jo itseni häämatkallakin liehumassa hyväntuoksuisena. Kun Gardajärven ranta kietoutuu iltahämyyn, minä kietoudun Elie Saabiin ja hepun kaulaan. :)

[jälkimmäinen kuva]

That's what friends are for

Kaasot. Nuo kultaiset ystävät, joita ilman mistään ei olisi tullut mitään.

Tytöt olivat niin iso apu ja tuki, etteivät varmaan itse ymmärräkään. Lukivat puolen vuoden ajan morsiamen suunnittelupohdintoja kilometrin mittaisista sekavista sähköposteista, kulkivat mukana sovittamassa hääpukuja, vakuuttivat hermoilujen hetkellä että musta tulee varmasti kaunis morsian ja kyllä se heppukin sitten tykkää mun mekosta, järjestivät uskomattoman ihanat polttarit, askartelivat ja koristelivat, hääpäivänä halasivat jännitystä pois ja pitivät kaikki langat käsissään niin, että itse sain keskittyä vain juhlista nauttimiseen.

Pieneksi kiitokseksi kutsuttiin hepun kanssa kaikki bestmanit ja kaasot puolisoineen ja muksuineen meille sunnuntaibrunssille. Oli ihanaa herkutella yhdessä ja muistella edellisen illan tunnelmia lapsilauman kieppuessa jaloissa. :) Lisäksi heppu piffaa jossain vaiheessa kesää parhaille miehilleen saunaillan, ja itse kokosin kaasoilleni pienet keittiöhemmotteluhenkiset lahjapussit - mutta eihän mikään riitä kiitokseksi kaikesta siitä avusta ja tuesta. Ystävyydestä.

Sujautin pussukoihin myös kortit, joihin kirjoitin tytöille Anna-Mari Kaskisen kauniin runon. Ja sit taas vähän itkettiin yhdessä. :)

Ei kukaan meistä kanna

tulta itsessään.

Ei kukaan omin voimin

loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,

ei ole kynttilää,

me loistamme kun toinen

meidät sytyttää.

Voi luoja kuinka kaunis olet, rakastunut juuri eilen, ihmeellisen hehkuva, te kohtasitte kadulla

Hääjuhlan humu on jatkunut tuon suuren päivän jälkeen ihanasti vielä kotona, arjen liukuessa hiljalleen paikoilleen. Ensimmäisenä avioaamuna löydettiin jääkaapista kaasojen paikalle sniikkaamia yllätysherkkuja: samppanjaa, mansikoita, vaahtokarkkeja ja kokonainen kakku! Rouva tottui het kerralla vähän turhan ylelliseen sunnuntaiaamiaiseen, hiukan epäilen että samanlaista olis luvassa ihan joka viikonloppu tästä eteenpäin. ;)

Hepun töistä lahjaksi saadusta Alessin coolerista löytyi rose-samppiksen lisäksi aimo läjä punaisia suklaasydämiä, joten makeannälkä on hetkeksi tyydytetty senkin jälkeen, kun kotiin saatu loppu hääkakku on hotkittu parempiin suihin. Häävieraiden kortteja on lueskeltu jo moneen otteeseen, ja sunnuntaina juhlapaikkaa siivoillessa napattiin mukaan muutama maljakollinen pöytiä koristaneita kukkia. Ihana fiilis kotona, kun siellä täällä pitkin pöytiä ja hyllynkulmia on pieniä niittytunnelmaisia kukka-asetelmia.

Elämä on juhla. :)

Now that I've found you I'll call off the search

Jos en just nyt olis näin onnellinen, en ehkä vois uskoa että näin onnellinen voi ollakaan.

Hääpäivä oli lauantaina täydellinen. Kaikki sujui paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa - en muuttaisi mitään! Minä nauroin ja itkin, sulhanen nauroi ja itki, häävieraat nauroivat ja itkivät, kaikki bailasivat tanssilattialla hullun lailla hiki päässä. Viimeisen tunnin ennen vihkimistä jännitin ihan järjettömän paljon, mutta kun astuin hepun käsikynkässä aurinkoisella pihalla odottavan 90-päisen hääväen eteen jousitrion soittaessa Moon Riveriä, riemu voitti jännityksen sata-nolla. Skumppakuplat kiipeilivät jo valmiiksi ihanasti sekaisin olevaan päähän, enkä siis mitenkään, mitenkään osaa nyt pukea sanoiksi miten huikean huippu juhlapäivä meillä oli. Miten onnellinen olin. Miten onnellinen olen.

Tuntuu jotenkin hullulta, että ensin kuukausitolkulla selailin häälehtiä ja hääkuvaajien blogeja ja Pinterestiä ja huomasin mieleeni painuvan monia kauniita kuvia kauniista morsiamista, ja yhtäkkiä näissä kuvissa se morsian olenkin minä. Melkein tuntuu, että kaikki oli unta - mutta kai se on uskottava, että elin ne hetket ihan oikeasti. Kyllä tuo kuvissa hymyilevä tyyppi olen minä. :)

And I won't end my days

wishing that love would come along

'cause you are in my life where you belong

now that I've found you I'll call off the search

...lauloi kaasoni meille lauantaina niin kauniisti, että Katie Meluakin varmasti hymyili ja pillitti yhtä aikaa jossain pallon toisella puolella. :)

Sitten olen valmis sinun pitää omanasi

Huomenna on lauantai, aivan tavallinen lauantai, aivan ainutlaatuinen lauantai.

Huomenna munst tulee vaimo. :)

Ollaan pidetty hepun kanssa yhtä jo melkein kymmenen vuotta, joten sinänsähän tässä ei pitäisi olla mitään uutta ja ihmeellistä - ja silti tuntuu, että tästä alkaa nimenomaan jokin uusi ja ihmeellinen.

Olen valmis. :)

Liian kauan jo kevyt ja kivetön on ollu mun vasen nimetön

Hääviikko! Hellurei ja hurlumhei! :)

Kaikki kyselee että jännittääks, hermostuttaaks, onks paniikki. Vastaan, että avioliittoon astumisen suhteen ei ollenkaan (mikä toki lieneekin tässä kohtaa tärkeintä), mutta juhlapäivän onnistumisen ja järjestelyjen suhteen kyllä ja pahasti. Vaikka miten yritän olla antamatta stressille periksi, eihän tässä voi hermoilulta täysin välttyä. Ja kun kerran olen deadlineihmisten deadlineihminen, olihan se toki tiedossa jo hyvissä ajoin etukäteen, että en tule tekemään kaikkia askarteluja hyvissä ajoin etukäteen. Mutta itsepähän olen DIY-tieni valinnut, tässä sitä sitten taaperretaan. Äiti on onneksi ollut monena iltana apuna - ja onpa paikkakorttien papereita käynyt leikkaamassa sukulaisia isoenon vaimoa myöten. :D

Viimeisiä hääpukuunmahtumislenkkejä ja askarteluhetkiä on tahdittanut tunnelmaan virittävä musiikki, muun muassa Chisun Frankenstein. Aiettä ku loistava biisi!

Mä lupaan: mä häntä rakastan läpi elon ja jälkeen kuoleman!

Ja kuka sanoo et täys mahdottomuus muka on ikuinen rakkaus!

Niin, just niin! :)

Ja nyt me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina

Harvoinpa osuu tietylle päivälle omaa teemabiisiä niin tarkasti kuin tänään! :)

Viikon päästä tähän aikaan ollaan todennäköisesti tanssilattialla jytäämässä, minä rouvana ja heppu ukkomiehenä. Mikään muu ajatus ei voisi juuri nyt tehdä mua onnellisemmaksi.

Mutta ensin heittäydytään kohta Malmön häähumuun, dingdong!

Minä toivon

Kesä 2013 tuoksuu mansikalta ja hunajamelonilta, tuntuu rakkauden turvalta ja auringon lämmöltä iholla, näyttää mintunvihreältä liehuvalta mekolta jossa on sitruunankeltaisia pilkkuja, maistuu värikkäillä nonparelleilla kuorrutetulta vaniljajäätelöltä

ja kuulostaa Jonna Tervomaan uudelta biisiltä. :)



Jonna Tervomaa on kulkenut musiikkinsa kanssa jotenkin isosiskomaisesti mukana sieltä ihan pienestä asti. Ensin oli tietysti ne Mintut ja Villet, joskus parikymppisenä Suunta muuttuu ja Keskeneräinen ja Neljä seinää ja sensellaiset osuivat ihan oikeisiin kohtiin omassa elämässäni. Muutama viime vuosi on vietetty Jonnan kanssa vähän hiljaiseloa - mutta tänään ilmestyneen uuden videon myötä päristetään taas rumpua yhdessä! :)

I love that song, the one that says how I wish you were here

Jes! Ekat mörsiön stressi-itkut suoritettu tänä aamuna - niinkin tärkeästä aiheesta kuin pöytäkartan askartelu!

:D

Sopivasti juuri tähän kohtaan saapui rauhoittajaksi kääpiö, joka heitti eilen muutaman biisin vaatimattoman pubikeikan Manchesterissa. Oisko mitään samanlainen visiitti tohon Pub Port Arthuriin täs joku ilta?

Mark Owenin pieni versio isosta The Floodista, ja kas, olen jälleen zen. :)

Must tuntuu mitä vaan voi tapahtuu, eikä siihen mitenkään voi varautuu

Kesä alkoi tänään! Samppiksen ovet on auki! :)

Se on taas edessä neljä kuukautta yhtä samppalinnashakea! (Kiitos vain, Aku Hirviniemi, kyseenalaisen uuden ulottuvuuden tuomisesta uintiharrastukseeni.) Tänään pulahdin kesän käyntiin heti aamukahdeksan jälkeen - ja aah, vesi oli taivaallisen lämmintä. Menneen hallitalven aikana on ilmennyt rehellisesti sanottuna hiukan motivaation puutetta uimishommiin, mutta kesä korjannee asian: ulkona auringossa on niin paljon kivempi uida kuin sisällä hallissa!

Tänä kesänä toivon vihdoin pääseväni jollekin tekniikkakurssille vähän hiomaan etenemistäni; viime kesänä olin jo ilmoittautunut, mutta tulin kipeäksi juuri kurssin alla. Rintaahan meikä polskisi vaikka maailman ääriin, mutkun se krooli on edelleen niin tuskallista... Yksi 50-metrinen altaanväli menee näppärästi, mutta ei toivoakaan että heti perään vetäisi saman pätkän takaisin - on vain pakko pysähtyä altaan päähän vetämään henkeä. Täten julistan käynnistyneeksi Suuren Kroolikesän 2013, katotaan miltä näyttää syyskuussa!

Hyppylavoille en kuitenkaan aio tänäkään kesänä, hoitakoot nuoremmat ja itsesuojeluvaistottomammat moisen hurjastelun. :)

Kaikki päättyy joskus, viikkokausia oli satanut

Tässä viimeisen neljän päivän aikana on ollut kolme sellaista tilannetta, että ollaan istuttu rakkaiden ihmisten kanssa pöydän ääressä, höpötetty ja naurettu ja sitten onkin siirrytty puhumaan surullisista asioista, niistä joista kirjoitin pienenä päiväkirjaan reissussa ystävän sukulaisten luona että noi aikuiset puhuu vaan sairauksista ja kuolemasta, en kestä kuunnella.

Elämä ja kuolema. Yritä nyt sit ymmärtää, mitä järkeä tässä kaikessa on.

Joskus olen juuttunut tuohon kysymykseen pitkäksikin aikaa; nyt, jos se ilmestyy ajatuksiin, sen yli pyyhkäisee vauhdilla toinen. Tämä. :)

Kun valaistun

Arvatkaa mitä tälle tyypille on tapahtunut?

No se on jäänyt tänään tanssijyrän alle! Liikettä! Tunnetta! Iloa! Inspiraatiota! Koko päivä! :)

Ensin vedin kaverinkaverille polttariporukoineen siiderinhumuisen baletti-iloittelun keskellä aurinkoista Varvintoria, sitten ihastelin Taideakatemialta valmistuvien tanssinopettajaopiskelijoiden lopputöitä ja lopuksi ajelin förillä joen toiselle rannalle katsomaan Aurinkobaletin kutsusta Circles-teoksen.

AB:lle ehdin vasta kauden viimeiseen Circles-näytökseen, loppukevät Manillassa tanssitaan Tuhkimon tahtiin. Taideakatemialaisten Köydet irti! -tanssifestivaali jatkuu Köysiteatterissa vielä ensi viikon ajan, joten menkäähän katsomaan ja kannustamaan nuoret tanssitaiteilijat ammattiuransa alkuun! Lavalla on yllin kyllin taitoa ja tilanteita - ainakin tuon ekan esityskokonaisuuden biisit olivat jo keskenään niin erilaisia, että uskoisin jokaisen löytävän näkemästään jonkin tarttumapinnan.

Hei tiesikste: tanssi tekee ihmiselle niin hyvää. :)

The E Street Shuffle

Ou nou! Siis mää meen tänään treffeille Bruce Springsteenin hepun kanssa, mutta mää kävin äsken kasvohoidossa ja nyt naama läikehtii kauniisti punaisen eri sävyissä! Enkä sais tietenkään tänään meikata, ettei puhdistuksen tehot heti kärsi. Ou nou!

Kasvohoidon yhteydessä hemmoteltiin myös käsiä (vaikka kuvassa näyttävätkin ryttyjen ja suonten peittämiltä, oikeasti ovat nyt ihanan pehmoiset) ja kynnet saivat huikean punaisen lakan. Parempi ojentaa siis vain käpälä sit kun Bruce heppu yrittää pussata mua. ;)

Eilen HK Areenalla oli ollut kaikesta päätellen aika mahtava meininki! Tänään lisää yes please!

Sokerisuukko

Vaikka nyt häiden alla yritänkin pikkasen vältellä niitä kaikkein ylenpalttisimpia sokeriherkkuja, yhdestä namusta (siis tietysti suklaan lisäksi) en luovu: Lushin popkorni-huulikuorinnasta!



Be a blockbuster success and have them queuing for a sequal. Coconut oil, sugar and a buttery, caramel taste. Noin lukee pikkuruisen purkin korkissa - mutta tuokaan hehkutus ei tee oikeutta sille, miten taivaallisen hyvältä sokerimössö maistuu! Tai siis, tietysti, tarkoitan että miten ihanan pehmeiksi aine kuorii huulet! :D



Sokerikuorrutus taputellaan hetkeksi huulille, sitten nuolaisu ja päälle pehmoinen kerros Vitalista tai Eight Hour Cream -klassikkorasvaa (hajustamaton versio löytyi hulluilta päiviltä).

Kyl sit kelpaa moiskutella häissä pusuja. :)

Viimeisiä viedään

Nimittäin häälehtiä tässä huushollissa! Eipä liene juuri itua enää ostaa tulevia July/August- tai Summer 2013 -numeroita, kun häät ovat jo takanapäin. Olen nauttinut häälehtien pläräämisestä suurella tyttömäisellä kiljahtelevaan taipuvaisella riemulla ja päästänyt itseni haaveilemaan mahdottomista - mutta myös mahdollisista. Inspiraatiota on toki löytynyt läjäpäin, liikaakin, myös netistä (TJEU: tällä hetkellä yhtä vaille viissataakuvainen Wedding Wonderfuls -boardini Pinterestissä), mutta samalla tavalla kuin edelleen tykkään lukea naistenlehtiä perinteisinä paperiversioina sähköisten sijaan, myös käsissä kiiltelevissä sileissä häälehdissä on ollut ihan oma viehätyksensä.

Selkeiksi lemppareikseni tässä valmistelukuukausien aikana ovat kohonneet kolme lehteä: Martha Stewart Weddings, Brides UK ja You & Your Wedding. Kaksi jälkimmäistä ovat brittilehtiä, Marthan häähörsellykset saapuvat meille tietysti Yhdysvalloista käsin. Englannin häämeiningit ja vinkit ovat tuntuneet jotenkin tutummilta ja sikäli konkreettisemmilta kuin jenkkien, joten tuosta Brides-lehdestäkin olen päätynyt lukemaan nimenomaan UK-versiota.

Niitä harvoja suomalaisiakin julkaisuja olen selaillut, mutta vastaan on osunut jotenkin ihan mahdottoman kökköjä numeroita, joten omaksi en ole päätynyt ostamaan kuin vastikään julkaistun Me Naiset -lehden hääspesiaalin - jossa olikin ihan kivoja idiksiä. Se hankaluushan noissa ulkomaisissa aviiseissa toki on, että kivoihin ideoihin joutuu lähtemään etsimään toteutusta usein muuta reittiä kuin lehdessä mainituista ostopaikoista. Nettishoppailu tietysti toimii kansainvälisessäkin mittakaavassa - saatanpa tässä itsekin odotella pientä lähetystä Englannista... :)

Voi mikä ihana, älytön, kaunis, ihmeellinen häähössömaailma! Saan viettää siinä vielä vajaat kolme viikkoa - kunnes tupsahdan varmasti vähintään yhtä ihanaan, älyttömään, kauniiseen ja ihmeelliseen avioliittomaailmaan. :)

What a beautiful mess this is, it's like picking up trash in dresses

Tilasin hetki sitten Bestsellerin verkkokaupasta Vero Modan Very-malliston Samora-mekon, aikeenani näyttää edes etäisesti tyylikkäältä häämatkalla Italiassa hyvinpukeutuvan aviomieheni rinnalla. Mekko pääsi onnistuneelle koeulkoilulle jo eilen ystävien häissä: oli mukava päällä ja loihti olosta itselleni epätavallisen naisellisen - mut hei niin hyvän, että moiseen naisellisuuteen voisi vallan tottua! :)

Kun testasin juhla-asua etukäteen kotona ja esittelin uutta kauniin vihreää (sekin itselleni epätavallinen värivalinta, nyt ollaan muutosten äärellä!) mekkoani hepullekin ehkä hiukan keimaillen, sohvalta kuului välitön tuomio: tantta.

Loukkaannuin vain hieman. :D

Kas tässä juhlatantta keskittyneenä kameran kimpussa.

Mekon juju piileksii selkäpuolella: avoin leikkaus paljastaa ihoa tyylikkäästi ja tasapainottaa umpinaista, valuvana laskeutuvaa rintamusta. Tykkään! Mutta Venetsian kaduilla aion kipitellä vähän hillitymmillä koroilla kuin eilen (auts).

Tässä kuvassa tantta ostaa hääbaarista geeteetä. Geetee on tanttojen juoma. :)

Tänään lähtee, mennään fiiraamaan

Ja tiedän mille malja nostetaan: rakkauden keväälle 2013!

Tänään juhlitaan ystävien häitä, kolmen viikon päästä meidän häitä. Ei sille mitään maha, nyt alkaa jännittää. :)

Polttareissani pari viikkoa sitten tämän päivän ihana morsian oli valinnut kaverikuvan paikaksi Fiancée-morsiusliikkeen edustan, ja teema aukesi muillekin viimeistään tekstikyltin myötä.

(Jouduin valitettavasti piilottamaan kamukaunokaisen kasvot, kun en hoksannut kysyä aiemmin saanko julkaista kuvan blogissa - enkä nyt sentään toisen hääpäivänä ryhdy moisella asialla häiritsemään.)

Juhlan kunniaksi päälle pääsee uusi mekko, jalkaan korkeimmat korkkarit ja huuliin hymyn lisäksi hiukan punaa. Tänään skoolataan rakkaudelle! :)

So don't look back 'cause you know that it's all just time

...kehotti Mark Owen edellisen soololevynsä avausraidalla kaukaiset kahdeksan vuotta sitten. Tänään olen valinnut laulukseni herran uunituoreen sinkun, joka puraisi heti ensi kuulemalta turvallisen (no hyvänen aika jo parin vuosikymmenen ajalta tutun) äänen rauhoittavalla voimalla, mutta silti jonakin sellaisena uutena, johon tutustumista ei saa kiirehtiä. Ja eipä muuten kulunut kuin parin minuutin hujaus siitä, kun kuulin Starsin aamupäivällä ensisoitossa BBC Radio 2:ssa, ennen kuin myös biisin video ilmestyi julkiseen jakoon. Pikku aplodit promotiimille, some on moternilla otteella hallussa Pinterestiä myöten!

Mark lähtee uuden levyn myötä myös kiertueelle kesäkuun puolenvälin tienoilla. Keikkapaikat ovat Englannissa, Irlannissa ja Saksassa - Frankfurtissa sattumoisin kaksi päivää ennen kuin meidän häämatkalentokone tekee siellä välilaskun! Kaksi päivää! Voi ny perhana, siis melkein kohtalo, mut ei sit kuitenkaan ihan! :D Jos kyseessä ei olis meidän häämatka, jos keikkapäivä ei olis juhannussunnuntai ja jos heppu ei olis jo varannut meille juhannukseksi mökkiä, olis harvinaisen lähellä että buukkaisin itselleni aiemman lennon. Jos ja jos ja jos. :)

Niin mutta se video! Berliinin tutuissa maisemissa kuvattu pätkä syventää jo valmiiksi maaliinsa osuvan biisin merkityksiä mun silmissä vielä ennestään.

Kuulehan sie Owenin Mark, ihanaa kun oot täällä taas.

Every idea has a starting place, nothing begins in an empty space

Nyt kuulkaa kääkkisen kääk! Hepunkin suosikkikääpiö Mark Owen julkaisee uuden levyn ihan pian, ja tällä viikolla julkisuuteen on tihkunut pieniä maistiaisia tulevasta. Sellanen inhottavan ihanan malttamaton jännäkutke päällä, tiekste! Huomenna saadaan ilmeisesti jo säveliä ja sanojakin! :)

Tykkään Markin soolotuotannosta melkein yhtä paljon kuin itse Take Thatista, joten odotan uutta matskua kuin hullu puuroa. Levyn tematiikka ainakin lupailee hyvää: The art of doing nothing.



Noniin Mark! Nyt sitä musaa kuuluville, mää en malta odottaa! :)

The tomato is yawning

Viime joulun aikaan, kun lauleskelin että miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun, mietin että niin, toukokuu. Toukokuu tulee joskus pitkän ajan päästä, kaukana keväällä, ja sitten menen naimisiin.

Ja nyt se on jo täällä! Toukokuu! :)

Ei tarvinne erikseen korostaa, mikä tulee olemaan kuukauden kohokohta. ;) Jäljellä kolme ja puoli viikkoa neitielämää, sitten vaihtuu siviilisääty ja sukunimi! Vielä on edessä aika tavalla askartelemista, järjestelemistä ja sopimista, ennen kuin saadaan pileet pystyyn ja juhlatila kauniiksi. Olen kuitenkin luottavaisin ja rauhallisin mielin - ehditään ihan takuulla hoitaa kaikki tarvittava ajoissa, enkä halua alkaa stressata suotta ilon päivän alla, huolirypyt kun eivät ainakaan kaunista. Jos nyt jostain syystä hermot uhkaa kiristellä niin siitä, mahdunko hääpukuuni - ja tykkääkö heppu mun mekosta! Ensimmäisen huolenaiheen hoitanee reippaassa (myönnettäköön, lähes maanisessa) vauhdissa olevan reenitahdin jatkaminen ja terveellisen ruoan suosiminen, jälkimmäisen suhteen luotan hääpäivänämme ilmassa leijailevien rakkaustaikahippujen kaunistavaan voimaan. ;)

Päästäänkin itse asiassa virittäytymään häätunnelmaan jo tulevana viikonloppuna, kun yksi hepun bestmaneista menee naimisiin. Iih, ihanaa! Jos vaikka saisin hiukan noita ilonkyynelkanavia tyhjenneltyä, niin ei tarttis sitten omissa juhlissa itkeä ihan koko päivää...

Ensi viikolla mulla on keskiviikkona treffit Bruce Springsteenin kanssa ja perjantaina emännöin tyttöjen iltaa. Lauantai meneekin pitkälti tanssin merkeissä: käyn ensin pitämässä eräälle polttarisankarittarelle pienen balettitunnin, jonka jälkeen hyppään Aurajoen molemmin puolin katsomassa ensin Taideakatemian tanssinopettajalinjalaisten lopputyöt, sitten Aurinkobaletin Circles-teoksen. Sunnuntaina juhlitaan äitienpäivää ja valmistaudutaan viralliseen kesänavaukseen: maanantaina 13.5. aukeaa Samppalinnan maauimala! Hihuhuu! Pitkän ja pimeän hallitalven jälkeen vihdoin bikinit niskaan ja ulos pulikoimaan! :)

Häitä edeltävällä viikolla onkin paljon jännitettävää: Euroviisut, koekampaus ja -meikki sekä Funkyn kevätnäytös, jossa mun monsterit esittävät SM-karsintojen jälkeen hiukan muutellun (toivottavasti parannellun!) biisin. Näytöksen jälkeen on vielä kuukausi aikaa hioa esitys lopulliseen kisakuntoon, joten on mahtavaa päästä välissä lavalle yleisön eteen testaamaan, miten uudet kuviot ja vaatteet toimivat. Meidän kevätnäytöksen lisäksi käyn imeskelemässä inspiraatiota myös upeiden Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen Aftertaste-duosta ja konservatorion tanssilinjan 20-vuotisjuhlaesityksestä.

Ja sitten onkin jo hääviikko! :) Olen toistaiseksi pitänyt sen täysin vapaana töistä, ja voipi olla, etten otakaan siihen mitään hommia. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että saisin laskeutua hääpäivään kaikessa rauhassa, täyttää edeltävät päivät just sillä mitä tekee mieli puuhata, ilman yhtään muualta saneltua aikataulua. Ainakin toistaiseksi ajattelen näin - voihan se olla, että viikon koittaessa alkaa jänskättää niin paljon, että oliskin parempi olla kalenteri täynnä valmiiksi aikataulutettua tekemistä...

Niin, ja onhan toukokuuta häidenkin jälkeen jäljellä vielä viikko, mutta jotenkin en osaa nyt yhtään ajatella mitään mitä silloin tapahtuu. Varmaan harjoittelen uutta nimmaria ja pussailen aviomieheni pilalle. :)