30. huhtikuuta 2013

Rai-rai-raitanaama

Vappu pääsi yllättämään tänä vuonna vähän takavasemmalta, serpentiinejä ja ilmapalloja ei ole hankittu ja yo-lakkikin lymyää laatikossaan vintillä. Pikainen tunnelmaanvirittäytyminen ennen juhliin rientämistä on kuitenkin suoritettu: skumppa on jääkaapissa ja hölmö naamari päässä!


Vinkeetä vappua! :)

28. huhtikuuta 2013

Top chef

Vaikka itse sanonkin, laitoinpas eilen aika kivan illallisen synttärisankariäitille ja isille! :) Alkuun ruusukaali-avokadosalaattia (tosin, koska ruusukaalia ei löytynyt mistään, pilkoin tilalle retiisiä - toimi mainiosti sekin), sitten pinaatti-ricotta-tuorepastaa ryyditettynä voissa paistetulla tuoreella pinaatilla, mozzarellalla ja prosciuttolla, jälkkäriksi Pappagallon jugurttijäätelöä, mangoa ja mansikoita. Täydet mahat, monta kippistystä ja hyvä mieli. Äiti ja isi on ruokkineet mua niin monta vuotta, että kiva antaa vähän takaisinkin - etenkin nyt, kun alan päästä yli siitä ajatuksesta, että miks mää ny niille laittaisin ruakaa kun ne on niin paljon taitavampia kokkeja ku mää. Pöh! Ei siinä tarvita kulinaristisia ihmesuorituksia, että ruoka maistuu rakkaiden kanssa.

Mutta onhan se sentään hiukka mahtavaa, kun joku osaa tehdä ruoasta paitsi pyörryttävän hyvää, myös silmillä nautittavaa taidetta. Niin kuin nyt esimerkiksi ravintola Smörin keittiössä hääräävä Jarno Seppä, joka vastasi viime viikonloppuna mun polttari-illallisesta - ja kokkasi eilen kakkossijalle valtakunnallisessa Vuoden kokki -kisassa! Hiukka huikeeta!


Viime lauantain illallinen ei antanut aihetta kahdelle epäilykselle siitä, etteikö kisoissakin olisi menestystä luvassa. En voinut kuin huokailla, kun nokan alle kiikutettiin toinen toistaan kauniimpia annoksia (ja suklainen unelmajälkiruoka aiheutti naislaumassa jopa kiihkeäksi tulkittavaa ääntelyä...).


Mulle yksi ravintolassa syömisen pääpointeista on se, että saan sellaista ruokaa, jota en osaisi itse laittaa kotona. Tarviiko nyt sanoakaan, että polttari-illallinen todella viuhui yli kaikesta, mistä ikinä pystyisin edes haaveilemaan keittiössä. Kaksi amuse bouchea (hevostartar, anyone?), kampasimpukka-lohi-alkupala, pääruoaksi Ahvenanmaan luomukaritsaa, väliin viileän raikas karhunvadelma-sitruunaverbena-ihanuus ja lopulta jälkkäriksi suklaakakkua, paahdettua valkosuklaata ja rosmariinijäätelöä. Että jepsansaa! Maistui!


Jos olet koskaan järjestämässä polttareita, suosittelen harkitsemaan vastaavanlaista yllätystä. Yhdessä kokkaaminen on tietysti sekin aina hauskaa, mutta kun kenenkään seurueesta ei tarvinnut häärätä keittiössä, saatiin istua koko porukalla rauhassa pöydässä ja vain nauttia. Ateria sai mut niin onnelliseksi, ettei tosikaan. Kiitos, tyypit! Ja onnittelut huippukokille! Täytynee varata pöytä Smöristä pikapuoliin, ennen kuin kisamenestys ruuhkauttaa paikan entisestään. :)

26. huhtikuuta 2013

And it's hard to dance with a devil on your back so shake him off

Perjantai! Hei sheikataan!


Nyt taitaa olla kaikki piirustukset lenkkireitin varrelta kuvattu. Turkulaiset hoi, missä muualla näitä on tullut vastaan kuin Iso-Heikkilän ja sataman tienoilla? :)

25. huhtikuuta 2013

Tänä iltana yhdessä tanssitaan

Tasan kuukauden päästä tähän aikaan todennäköisesti syön aamujugurttia, niin kuin nytkin.

Mutta yhdeksäksi en menekään joogaan, vaan kampaajalle puunattavaksi. Sitten laitan kauniin mekon päälle, poseeraan hepun kanssa valokuvaajalle ja sanon (toivottavasti ulkosalla, toukokuun auringon alla) tahdon niin että takarivikin kuulee.

Pari viikkoa sitten Helsingin-reissullani kävin Korjaamolla kuuntelemassa Samae Koskista. Aivan ihana keikka! Samae on todellinen hyvänmielenlähettiläs! Mies puhui kauniisti yleisössä viimeisillään raskaana olleesta vaimostaan ja lauloi tälle laulun, jonka on kirjoittanut heidän häistään. Hän, jolla on kaikki. Kuinka ollakaan, kappale osui itselläni henkilö- ja ajankohtaiseen hermoon ja lähetti jostain sisuksista liikkeelle pienen onnenkyyneleen.

TASAN KUUKAUSI! :)

Nyt on kaikki niin hyvin, oltaispa tälleen ikuisesti
Voi kun voitais joskus sanoo et meidän rakkaus kaiken kesti

24. huhtikuuta 2013

Look-alike

Perjantaina, kun en vielä tiennyt tuon taivaallista tulevasta polttariviikonlopusta (vaikka aavistelin kyllä ajankohtaa...), käytiin hepun synttärin kunniaksi kamujen kanssa illallisella Le Porcin sisäelinviikoilla. Me asuttiin ennen parin korttelin päässä tuosta Martin helmestä, ja olihan se aivan hykerryttävä ajatus, että meillä on oma ihana ranskalainen kulmabistro!

Eipä porkkiin nytkään kovin pitkä matka ole - ja käydään edelleen sen verran usein, että meidät muistetaan. Kun istahdettiin perjantaina porukalla pöytään, paikan emäntä tuli keskustelemaan aikataulusta kiireisen illan varalta. "Me ajateltiin että teille riittäis kaks ja puol tuntia, kun luultiin että ootte joku tavallinen lapsiperhe (mukana oli kavereiden pikkuinen), mutta eihän me tajuttu että te oottekin te..." :D

Mää söin kaikkea hyvää, Lyonin salaattia ja possunposkea, ja näytin tältä:


Ja heppu sanoi että mun jälkiruoka-annos (paahtomaapähkinäparfait) näytti vaahtokarkkipipanoineen ihan multa:


On kai siinä sitten jotain yhdennäköisyyttä. :D

21. huhtikuuta 2013

Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on

Väsynyt, mutta onnellinen. Oi niin onnellinen. :)


Eilen ne sitten tulivat hakemaan mut aamulla.

Melusivat pihalla niin, että tajusin käydä pesemässä hampaat jo ennen kuin ovikello soi.

Veivät ilmajoogaan keinumaan ja venymään katosta roikkuvan valtavan silkkiliinan varassa.

Hohottivat vieressä oman olotilani lähestyessä täyttä paniikkia, kun tajusin, että joudun kohta auton rattiin - luojan kiitos en liikenteeseen, vaan suljetulle pikku radanpätkälle. (Ajaminen oli muuten paljon kivempaa ja helpompaa kuin luulin! En saanu autoa kertaakaan ees sammumaan! Kaahasin melkein neljääkymppiä!)

Syöttivät lounasta ja järjestivät morsiusonginnan, jossa sain saaliiksi pullon skumppaa ja slämärivihon, jossa kaikki polttareihin kutsutut mutta tulemasta estyneet ystävät olivat vastailleet kysymyksiin, jotka liittyivät minuun, heppuun, meidän suhteeseen ja tulevaan avioliittoon.

Kuljettivat pitkin kaupunkia napsimassa hilpeitä kaverikuvia paikoissa, joihin mulla ja polttariseurueen jäsenillä liittyy yhteisiä muistoja.

Veivät illaksi ja yöksi yhden kaasoni kotikotiin, isoon taloon, jonne kaikki mahtuivat yöksi, ja jossa suuren pöydän äärellä nautimme Smörin kokin meille loihtiman ihan huikeen kuuden ruokalajin ikimuistoisen illallisen ja maistelimme kuohareita siinä vaiheessa, kun olin jo hiukan liian päissäni oikeasti maistamaan niissä kovin ihmeellisiä eroja.

Keskellä yötä morsiussaunassa hemmottelivat ihanilla naamioilla ja hoidoilla, taikoivat onnea avioliittoon, puhuivat kauniisti minusta ja tulevasta miehestäni, itkivät ja nauroivat kanssani, saunan jälkeen solmivat hiuksiini palmikon ja laskivat päähäni seppeleen.


Järjestivät aamuteen äärellä yhtä aikaa rentouttavan ja innoittavan life coaching -hetken, jossa keskityttiin silmät kiinni kulkemaan siivet selässä kohti unelmaelämää ja palloteltiin arvokkaita ajatuksia omista arvoista ja niiden mukaan arjessa elämisestä.

Veivät halki aurinkoisen kaupungin Blankoon brunssille ja sen jälkeen toivat kotiin, jossa sulhanen jo odotti.


Huolehtivat koko ajan, että mulla on hyvä mieli ja olo.

Saivat mut tuntemaan itseni tärkeäksi, rakastetuksi ja onnelliseksi.

Kiitos, kultainen kaasokolmikko ja kaikki ihanat ystävät! Me järjestetään sit hepun kanssa seuraavat bileet! :)

18. huhtikuuta 2013

Kuin kukka kämmenellä

Mikä on se, jolla on puhutteleva muotokieli, komean tumma kiiltävä pinta, sekä käytettävyyden että esteettisyyden kannalta toimiva design ja taatusti pitkä lista terveysvaikutuksia?

Se on (rummun pärinää) munakoiso!


Täällä morsius- ja sulhasdieettilässä (voi jestas...) on syöty munakoisoa viime aikoina tosi paljon. Juuri nytkin on yksi uunissa viipaloituna, kimpassa paprikan, sienten ja parin porsaan ulkofilepihvin kanssa. Meillä ei ole pitkiin aikoihin ennenkään kokattu läheskään joka päivä perunaa, riisiä tai pastaa, mutta nyt linjoja hiukan vahtiessa (voi jestas...) on ollut luontevaa jättää ne arkiaterioilta kokonaan pois. Uunikasvikset on huippuja! Etenkin munakoiso!

Munakoisorakkaus ulottuu kotia kauemmaskin: viime perjantaina söin Helsingin Putte's-kuppilassa pizzaa jossa oli munakoisoa ja vuohenjuustoa. Oli ihan hullun hyvää. Mutta koska olen morsiusdieetillä (voi jestas...), söin tietysti vain kolme neljäsosaa ja annoin loput kaverille. :D

17. huhtikuuta 2013

Vaimomatskuu

Lauantaina, kun olin lähdössä Monsterilasta kaupungille, hiukset sattuivat jäämään pukiessa puseron alle niskaan niin, että tukka näytti paljon lyhyemmältä kuin oikeasti. Jollain tavalla tykkäsin tuosta yhtäkkisestä uudesta peilikuvasta ja nappasin yllätyskampauksen talteen:


Kuuluuks aikuisella vaimonaisella olla lyhyt tukka, jos häiden jälkeen leikkaisin? Oiskohan joku ton pituinen hyvä? Tekis varmaan oikeasti hyvää napsaista kaiken kasvattamisen jälkeen vaihteeksi aika pitkä pätkä latvahuitulaa pois? Ja sit semmonen liukuvärjäys?

Ja tätä en kysy, vaan kerron: taustalla pilkahtava Monsterin olkkari on juuri niin tyylikäs ja viihtyisä kuin miltä se tuossa näyttää! :)

16. huhtikuuta 2013

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Voi hyvät hyssykät. Posti kolahti hetki sitten eteisen lattialle, ja nyt syke paukuttaa aika isoissa lukemissa.

Pohjustukseksi kerrottakoon kaksi seikkaa.

Yksi: mulla ei ole ajokorttia, enkä sellaista aio ajaakaan niin kauan kuin ei ole ihan välttämätön pakko. En koe mielenkiintoa istua ratin taakse, en halua kannattaa usein tarpeetonta yksityisautoilua, eikä meillä näin kotona ja vartin kävelymatkan päässä työskentelevinä keskusta-asujina ole mitään tarvetta omalle autolle. (Oikeastaan ainoa syy mun mennä autokouluun olisi liikennesääntöjen kunnollinen opettelu, kun kuitenkin fillarilla suhaan tuolla autojen seassa.)

Kaksi: en kestä vauhtia. En ole koskaan ollut oikeassa vuoristoradassa, koska ne lasten radatkin on mulle liian hurjia. Kun istun tavallisen henkilöauton kyydissä ja kuski kiihdyttää auton liikennevaloista matkaan, mulla sieppaa mahanpohjasta niin että puristan penkkiä enkä saa henkeä. Kävin nuorempana muutamia kertoja laskettelurinteessä, mutta en lopulta innostunut harrastuksesta, koska siinä joutuu menemään niin kovaa vauhtia (jaa, ehkä ei joutuisi, jos osaisi säädellä vauhtiaan, mutta en päässyt harjoituksissani ihan siihen asti).

Ja sitten mä saan postissa tällaisen paketin.



Rallia ja vauhdin hurmaa! Hyvä kun ei benjihyppäämään laiteta! :D

No mutta, näinhän sen just täytyy mennäkin - rakkaat kaasoni ja ystäväni tuntevat mut ilmeisen hyvin. :)

Ihanaa siis, että ilmeisesti polttarit on piakkoin tulossa! Mutta kyllä tää nyt niinku ihan vähän pistää jännittämään. Toivottavasti päivän ajopelini on jonkinlainen polkuauto. :D

14. huhtikuuta 2013

Tuusannuuska

Eikö muuten olekin mahtava sana? Tuusannuuska. Hieno! :)

Vaikka sana onkin hieno, tuusannuuska-aamiaiseni äsken ei näyttänyt kovin hienolta. Mutta maistui sentään hyvältä! Nappasin Cosmosta (teen lehteen käännöksiä) proteiinipannarin ohjeen talteen odottamaan sopivaa hetkeä, ja nyt tulin kokeilleeksi reseptiä ekaa kertaa; kelpo sunnuntaiaamupala, kun olen kohta lähdössä salille ja uimaan.


Ohjetta jakoon, sinä voit toki tähdätä kauniimpaan lopputulokseen:

2 munanvalkuaista
1 kokonainen kananmuna
2 rkl kaurahiutaleita
1/2 banaani
1/2 purkkia maitorahkaa
kanelia ja sokeria/vaniljasokeria

Sekoita ainekset ja paista. Päälle lusikoin kreikkalaista jugurttia ja lorotin juoksevaa hunajaa - löysin jääkaapista myös vaahterasiirappia, jota olisin ehdottomasti käyttänyt hunajan sijaan, mutta en saanut korkkia auki.

...sitä suuremmalla syyllä lähdenkin tästä vähän bodaamaan, heippa. :D

13. huhtikuuta 2013

Sateensuojassa

Sateinen lauantaiaamu kissojen kanssa. Eilisten skumppalasillisten jälkeistä pään pörinää rauhoittaa Patty Griffinin kaunis sadelaulu, sade taltuttaa ulkona pölisevän keväthiekan, sateen tuoksu hellii ihoa.

Iso mukillinen teetä, hetki joogaa - ja sitten voikin vaihtaa tunnelmasta toiseen ja lähteä Hulluille päiville höykyttäytymään. :)

12. huhtikuuta 2013

Hippiterkut Helsingistä

Kun on mahdollisuus ikuistaa itsensä pitkästä aikaa lempiseinän edessä, silloinhan on otettava pari kuvaa! :)



Tää lähtis nyt kaupungille vähän hummailemaan. (Ei tainnut kuulostaa yhtään stadilaiselta?) Hepun mielestä näytän hipiltä, kun mulla on tukka tälleen keskijakauksella luonnontilassa auki. Peace out ja iloa viikonloppuusi!

11. huhtikuuta 2013

Waiting for the light to lead the way

Tässä ihmisyyden elämänmittaisella oppimatkalla olisi kai jokaisella hyvä olla sellaisia henkilökohtaisia valmentajia, joiden puoleen kääntyä jos kurssi uhkaa livetä ojaan, mieli mennä mutkalle ja aika täyttyä turhuudesta. Yksi omistani on (käsi pystyyn se joka yllättyy) orkesteri nimeltä Take That.

Things Take That taught me, osa tieskuinkamones:


Ai että kun mä tykkään siitä pändistä. Ai että. :)

9. huhtikuuta 2013

Agricolanpekoni

Hyvää Mikael Agricolan päivää! Kippistäkäämme vaikkapa colalla kauniin kielemme kunniaksi. :)


[sarjis: nyt.fi]

8. huhtikuuta 2013

This is a place where I don't feel alone, this is a place where I feel at home

Olipa kerrassaan mahdottoman kiva tanssi- ja sukulaisreissu,


mut kyl on myös kivaa istua junassa joka on vartin päästä Turussa.

Paitsi että The Cinematic Orchestran kaunis To Build a Home sopii loistavasti tanssin taustalle, juuri nyt se rullaa eteenpäin samaa tahtia kuin tämä juna ohi lumisen maiseman.

6. huhtikuuta 2013

A practical kitten

Jokohan se olis huhtikuun kalenterimerkinnän aika? Moro vaan täältä junasta! :)


Moro tietysti siksi, että olen matkalla Tampereelle. Tai oikeastaan Vaasaan, mutta ekaks Tampereelle, jossa vaihdan Seinäjoen junaan. Vaasassa tanssitaan huomenna toinen performing arts -karsintakisa, siis rinnakkainen setti sille Helsingin-karsinnalle, josta me jo kolme viikkoa sitten napattiin SM-paikka. Paitsi että mua kiinnostaa tietysti nähdä, keitä muita meitä vastaan tanssii kesäkuussa Lahdessa, haluan päästä inspiroitumaan hienoista esityksistä ja oppimaan lisää tällaisena aloittelevana koreografina. Kun lavalla ei ole ketään tuttuja kenen puolesta tarttis varsinaisesti jännittää, voin keskittyä tekemään biiseistä mahdollisimman objektiivisen varjotuomaroinnin - ja sitten verrata omia arvioitani niihin oikeisiin sijoituksiin. Jänskää!

Kotona oli hiukan erimielisyyksiä reissun järkevyydestä (etenkin junalippujen hinnan osalta), mutta mä koen että tää on tärkeä opintomatka. Vaikka tanssi onkin mulle vain harrastus, haluan silti kehittyä koreografina, ja koska toteutan visioitani - ainakin toistaiseksi! - nimenomaan näissä kisaympyröissä, tanssivideoiden vahtaaminen juutuubissa (jota kyllä sitäkin teen aika kiitettäviä määriä) ei vain ole ihan sama juttu kuin kisojen seuraaminen. Ja kirsikkana kakun päällä tässä reissussa on sukulointi, kun pääsen isoenojen luo yökylään!

Huhtikuun matkailukierros jatkuu heti ensi viikolla, kun lähden Monsterilaan pitkäksi viikonlopuksi paijaamaan kissoja. Seuraavana viikonloppuna juhlitaan hepun synttäreitä ja ystävän valmistujaisia, sitä seuraavana äitin synttäriä ... ja sitten onkin jo vappu. Väliin mahtuu myös meidän eka kihlajaisvuosipäivä - ja nyt, kun on jo ehditty huhtikuuhun, ehkä tässä jossain kohtaa vois alkaa vartoa jotain polttarintapaisiakin...? :)

Kaiken juhlan lisäksi tulevien viikkojen arkikin näyttää mukavalta. Töitä on loppukuuksi jopa aika vähän - mutta en ajatellut paljon enempää ottaakaan, koska jossain välissä, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, on tehtävä hääaskartelujen suhteen lopulliset suunnittelupäätökset ja myös konkreettisesti tartuttava saksiin ja kartonkeihin. Morsiusdieetti jatkuu yhtä epähysteerisellä rentoudella kuin tähänkin asti: uskon positiivisuuden ja onnellisen hymyn kaunistavaan ja hoikistavaan voimaan ennemmin kuin stressaaviin kalorinkyttäysdieetteihin, jotka tekevät ruoasta ilon ja nautinnon sijaan ankeita numeroita (silläkin uhalla että huomaan hääaamuna, että se onnellinen hymy ei autakaan mua mahtumaan hääpukuuni). Pienten syömisviilausten lisäksi jatkan ahkeraa treeniä punttiksella, joogasalilla, uima-altaassa, pyörän selässä ja nyt, ilmojen keväistyessä, entistä enemmän myös lenkkipolulla. Eiköhän tällä systeemillä saada se tarvittava parikiloinen lähtemään häihin mennessä.

Starttasin huhtikuun alun kunniaksi aamukävelykevään: hiukan happea, aurinkoa ja liikuntaa heti aamusta, sitten teevesi kiehumaan ja töiden ääreen. Itsestään selvää niille, jotka käyvät töissä; melkein luksusta tällaiselle kotifreelancerille, joka koko pitkän pimeän talven ajan on ryöminyt suoraan sängystä tietokoneen ääreen. Työmatkakin voi olla iloinen asia, kun sen ajankohdan, reitin ja pituuden saa päättää itse. ;)