Hanging on here until I'm gone

Vielä hetken helmikuu. Sen kunniaksi hieno laulu jostain 15 vuoden takaa. Hyvä musiikki kestää helmikuusta toiseen.



Psst, Dave Grohl mainitsi viime viikolla Brit Awardseissa että uusi Foo Fighters -levy on tekeillä! :)

We love our love in different sizes

Voi luaja. Nyt, kolme kuukautta ennen häitä, ollaan tismalleen siinä tilanteessa, jota en missään vaiheessa oikeasti kuvitellut osaksi omia häävalmistelujani:

joudun aloittamaan morsiusdieetin.

Kävin eilen sovittamassa hääpukuani mahdollisia korjauksia silmällä pitäen. Mekko oli päälläni viimeksi kolme kuukautta sitten, kun ostin sen; silloin se oli kuin mulle tehty, niin napakka että istuessa täytyy vähän hilata helmaa lanteilta ylöspäin, mutta ei niin että joutuisin oikeasti pelkäämään saumojen ratkeavan. Eilen mulla oli Spanxit alla, mutta mekko oli silti yläreisien (vai lantioksiko sitä kutsutaan) kohdalta niin tiukka, että nyt ei kerta kaikkiaan ole varaa kasvaa milliäkään tai mekko repeää kesken juhlien. Ellen sitten seiso koko päivän.

Joko olen syönyt viime aikoina sittenkin turhan paljon suklaata, tai sitten punttitreeni on tuottanut huomattavaa tulosta tuonne reisi-pakaraosastolle (arvaa kumpaan syyhyn haluan itse uskoa). Olen nyt niin äimän käkenä tästä käänteestä, että en oikein tiedä miten ryhtyisin kokoani tarkkailemaan ja mahdollisesti pudottamaan muutamaa kiloa. Uskaltaako sitä enää nostaa salilla kyykkypainoja ja polkea spinningissä reisilihaksia rautaisiksi? Jooga, pilates ja uinti nyt tekee taatusti hyvää joka tapauksessa, niin kuin tähänkin asti, mutta okei: nyt lienee oikea hetki hillitä ihan ajatuksella herkuttelua ja yrittää välttää ravintoarvottomia pikahiilareita. Ja askelkyykätä vaikka sit pienemmillä painoilla mutta pidempiä sarjoja. Vai mitä, häh? Apua?

Ja häissä sitten tuolille tyynykasa, jotta ei tartte istua niin alas että täydellisen hääpukuni sivusaumasta kuuluu kriiiits ja morsian alkaa itkeä muitakin kuin onnen kyyneleitä. :D

[giffit] [en kestä kun repeän tolle aina vaan uudestaan]

Niin kuin vierasta maata

Minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa
joka tuoksuu kirjoille

Minä kävelen sinua kohti
maailmassa ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatus
veistetty on ja sinua

Tänään on tasan kolme kuukautta meidän hääpäivään - ja tasan neljä kuukautta siihen, kun lähdetään häämatkalle! Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme olemaan keksimättä pyörää uudestaan: suunnaksi otetaan Italia, kun kerran molemmat siitä niin kovin tykkää. Kolme yötä Venetsiassa, neljä Desenzano del Gardassa (hotellihuoneessa järvinäköala), jossain välissä todennäköisesti päiväreissu myös Veronaan.

Kun vain ajattelenkin tuota tulevaa matkaa, ensimmäistämme avioparina, sisälläni pyrähtää lentoon tuhat onnellista perhosta. Non vedo l'ora! :)

[kuva via Pinterest, lähde ei tiedossa]

Sunnuntaisuklaat

Voisihan se varmaan olla toisinkin kuin niin, että vielä 31-vuotiaana ihmisellä on oltava niin ehdoton suhtautuminen karkkiin, että se on joko tai: kaikki tai ei mitään, ihan hillittömästi karkkia tai ei yhtään. Tai no siis, kyllähän mä otan jos tarjotaan (erityisesti lakritsaa, Marianneja ja Mariminttejä - mutta heppu saa syödä omat lempparinsa kettukarkit ihan ylhäisessä yksinäisyydessään, niihin en koske) mutta kotiin en osta karkkia. En voi, koska söisin kaiken heti, sitten olis paha olo ja sitten menisin ostamaan lisää.

Mutta suklaa ei tietenkään ole karkkia. Ei tietenkään, jos ei hotkaise kerralla puolta levyä maitosuklaata, vaan syö joka päivä muutaman palan tummaa suklaata, prosenteiltaan vähintään seiskalla mutta mieluiten kahdeksikolla alkavaa.

Maraboun premium-minttu on ollut mun helmikuun jumisuklaa. Ihan taivaallista, ohut levy ja isot palat. Niin hyvää, että melkein tahtoo lipsahtaa nautiskelun sijaan karkinsyönniksi. ;)

And don't be surprised if I love you for all that you are, I couldn't help it, it's all your fault

Eilen illalla vähän ennen kymmentä löhösin soffalla viittä vaille valmiina nukkumahommiin, kun tajusin että Brit Awards 2013 alkaa ihan just. Ja siellä esiintyy Robbie (ja Muse ja Justin Timberlake ja Mumford & Sons ja monet muut), joka on myös ehdolla palkinnon saajaksi vuoden parhaasta sinkusta. What's a fangirl to do, pakkohan mun oli valvoa ja katsoa gaala livenä Lontoosta.

No joo, hello handsome! Robbie onnistui bodaamaan itsensä syksyn kuluessa jäätäväksi muskelikimpuksi, mutta eilen lavalla nähtiin kovasti (omasta mielestäni) miellyttävämpiin mittoihin laihtunut mies varsin dapperissa kolmiosaisessa puvussaan. Itse shöykin groovasi mallikkaasti, tosin voishan sekin toimia että muistais joskus kokonaisen biisin sanat oikein... Mutta päh, pikkumoka, tää lupailee taas erittäin hyvää elokuun Tallinnan-keikkaa ajatellen! Hey ho! :)

(Videota ei saa upotettua suoraan Britsien YouTube-sivulta, joten klikkaa kuvasta katsomaan.)

kuva: Yui Mok / PA

This is where your sanity gives in and love begins

Tänään se sitten tapahtui, ensimmäistä kertaa huhtikuisen kosinnan jälkeen. Kadotin kihlasormukseni. 

Siis ei hätää, se on jo löytynyt. :) Lamaannuttava, kauhistuttava pointti kuitenkin on se, että sormus ehti oikeasti kadota hetkeksi.

Kiitos sille enkelille, joka kiikutti sormukseni Gym 2000:n pukuhuoneesta vastaanottotiskille, josta sentään älysin paniikki-itkeskelyni keskeltä lähteä sitä kysymään. Hoksasin katoamisen vasta treenin jälkeen, mutta ilmeisesti se oli tapahtunut jo salille tullessa, sormus kun oli kuulemma ollut tiskillä jo jonkin aikaa. En tajunnut kysyä, oliko löytäjä kertonut mistä nappasi sen talteen, mutta vaihtoehtoja on kai kaksi: joko vessasta lavuaarin reunalta tai jostain lattialta kierimästä (kun riisun sormuksen, sujautan sen aina kännykkäpussiin... vai sittenkin ohi pussista?). Täytyy siis ilmeisesti opetella sekä a) pesemään kädet ilman sormuksen riisumista että b) treenaamaan sormus sormessa.

Ei, en mä kyl taida suostua. Sormus olisi rautaa nostellessa kipeästi tiellä (ja uimahallissa putoaisi kroolia huiskiessa taatusti altaan pohjaan), ja etenkin näin tautikaudella sitä haluaa saada kuurattua kätensä kunnolla puhtaiksi. Kuulisin mielelläni muiden rengastettujen kommentteja aiheesta - enhän ole ainoa, joka riisuu sormuksen treenin ja käsien pesun ajaksi? Onko pistämättömiä vinkkejä vastaavien katoamistilanteiden välttämiseen? Muuta kuin että hanki uus pää?

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Jouduin kuitenkin sen verran kuohuihini, että episodin jälkeisen suloisen huojentuneisuuden kunniaksi oli kulautettava saavillinen mansikkamargaritaa. :)

She is in motion, she doesn't seem to care

Olen huomannut viime aikoina kuuntelevani musiikkia, etenkin itselleni uusia biisejä, heti alkutahdeista lähtien automaattisen määrätietoisesti sillä ajatuksella että voisko tähän tanssia. Tänään kuulin taas yhden biisin, johon totisesti vois.

Vaikka olen koreografina vielä aivan matkani alkutaipaleella, voin jo näiden ensimmäisten otosten perusteella todeta, että oma tapani ryhtyä rakentamaan koreografiaa on nimenomaan musiikkilähtöinen. Toiset luovat ensin liikettä ja sitten yhdistävät sen musiikkiin, mulle taas musiikki luo kankaan jonka päälle alan maalata liikettä.

Voi kiesus ku tykkään tästä biisistä. Se nyt ei ole mikään salaisuus että Jussun soundista olen tykännyt aina - mutta nyt tykkään myös siitä, että tuttu ääni ei yhtäkkiä kuulostakaan yhtään tutulta. Mutta silti hienolta. Ja entäs tää video!

Bel Vel -ensituntuma: toimii. Levyä odotellessa. :)

I've got a feeling this year's for me and you

Kun sisällä näyttää tältä...

...ja ulkona tältä...

...sitä on vähän niin kuin sekaisin kahden vuodenajan välissä.

Hieno hetki vuodesta tämä, kun kevät uskaltautuu pikkuhiljaa kolkuttelemaan talven ovelle - vaikka hyvin tietää, ettei talvella ole aikomustakaan avata vielä vähään aikaan. Rohkea kevät! Ihanaa kun tulet joka vuosi. :)

I simply remember my favourite things and then I don't feel so bad

Hyvää ystävänpäivää! Tää lähtiskin tästä salille. :)

Viikon päästä vasta

Voi sentään.

Aina sitä miettii, että olis kiva olla sellainen bloggaaja, joka bloggaa joka päivä kuulumisiaan, hymyjä ja ajatuksia ja hyviä hetkiä, mutta joskus kaikki vaan menee niin että yhtäkkiä kuluu viikko ilman vilkaisuakaan blogin suuntaan (tai juuri toistenkaan blogeihin).

Mutta kukkuu, hengissä ollaan! :)

Olen tehnyt viikon aikana kaikenlaista, josta olisi varmaan voinut blogatakin. Olen käynyt keikalla, brunssilla, fysioterapeutilla ja lämpöjoogaamassa, olen lukenut huimaavaa Puhdistusta ja uponnut häälehtien houkutuksiin nuoren morsiamen omistautumisella, olen ihaillut Ninen upeita naisia ja jännittänyt UMK:ta (Krista Siegfrids Euroviisuihin, jes!), olen syönyt mozzarellaleipiä ja juonut portviiniä, olen käynyt pitämässä treenejä ja nähnyt unta treeneistä ja keksinyt nimen sekä meidän joukkueelle että koreografialle,

ja olen saanut vihdoin ja viimein hääkutsut lähtövalmiiksi! Askarteluapuna ollut äiti totesi minulle, millimetrejä vimmaisella tarkkuudella vahtineelle lapselleen, että olen hirviö. Heppu nauroi vieressä. Sitten me yhdessä siemailtiin Moscato d'Astia ja mutusteltiin hienoa suklaata.

Siitäkin kaikesta olis varmaan voinut blogata vaikka sinä samana iltana, mutta Moscato d'Astin siemailun ja hienon suklaan mutustelun jälkeen ei tehnyt yhtään mieli avata tietokonetta. :)

[kuva]

Pølse

Silloin oli aika hyvä pössis tossa kuukausi sitten, kun söin Köpiksen lentokentällä välilaskuvälipalana tanskalaisen hodarin.

Nyt just ei oo ihan yhtä mahtava pössis (työaikataulut meni tänään yllättäen uusiksi ja pikkasen joutuu täs vauhdilla vispaamaan), mutta paranee kuvan tuoman matkaanlähtöfiiliksen myötä. Näillä näkymin seuraavalle yhteiselle ulkomaanreissulle lähdetään kesäkuun lopussa, tasan kuukausi häiden jälkeen - kyllä vain, häämatka on ostettu! Romanttiseksi kehuttu matkakohteemme paljastettakoon hiukan myöhemmin; sen verran voin vinkata, että pölssejä sieltä ei taida saada.

Ja matkustavaisille tuttu totuus pätee toki kuherruskuukaudenkin (no, viikon) suhteen: travel is the only thing you buy that makes you richer. :)

Pretty in pink

Pupulandian (josta muuten tykkään blogina kohta niin paljon ettei niin paljon voi tykätäkään) Jennin hailakan vaaleanpunaiset pöksyt innoittivat kaivelemaan koneen ja kännykkäkameran kätköistä muutaman pinkkiin vivahtavan ajatuksen ja kuvan tähän tiistaihin. Vaaleanpunainen on sopivina annoksina, hillityissä sävyissä ja oikeassa kontekstissa ihan kelpo väri aikuiseenkin makuun. Noin esmes mun mielestä etenkin semmonen vanhahtava roosa sopii vallan hienosti häähommiin... ;)

[1 jostain Facebookista - 2 via Pinterest - 3 oma - 4 via Pinterest - 5 - 6 oma]

I felt briefly that you liked arguing syntax

Jaaha, josko sitä otettais hiukan edellistä ripeämpi startti tämän kuun kalenterikatsaukseen. :)

Facebook-kaverini muistutti perjantaina toivoa antavasti, miten lähellä kevättä helmikuu on: ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu! Vaikka kevään tulo ihana ajatus onkin, helmikuu saisi mun puolesta vielä olla talvea: mieluummin kunnon rapsakka pakkasluminen helmikuu kuin tätä viime päivien jäätyneessä sohjossa liukastelua. Valon lisääntyminenhän tässä se onnen lähde kuitenkin on, joten ihan sama missä kelissä sitä kävelee, kunhan aurinko näyttäytyy mahdollisimman usein - ja iltapäivällä ihanan pitkään!

Kevään lähestyminen tarkoittaa luonnollisesti myös toukokuisten häiden lähestymistä. Saadaan huomenna maistraatista esteettömyystodistus, meidän hääpäivä on merkitty vihkijän kalenteriin, häiden väripaletti on päätetty, bändin kanssa on sovittu alustavasta aikataulusta, kutsukortit ovat tekeillä (tosin pöh: askartelumatskujen kanssa tuli yllättävää takapakkia, kun tilaamieni just ihanien paperien valmistus olikin lopetettu!), lista mahdollisiin polttareihin toivomistani ystävistä on toimitettu kaasoille, kukkasysteemeistä on tehty alustavia suunnitelmia, pöytäkoristeiden haaliminen on aloitettu, juhlapaikasta tuli kutsu kakunmaistajaisiin... Heppu on ryhtynyt sulhasdieetille :D mutta itse olen päättänyt keskittyä enemmänkin sisäisen hyvän olon vaalimiseen, vaikka tekeehän se jooga ja uinti ja muu liikuskelu bonuksena hyvää ulkoisestikin. Pointti on kuitenkin se, että kun ostin hääpukuni marraskuussa, se istui kuin hansikas, joten painon suurempi seilaaminen kumpaankaan suuntaan ei ole toivottavaa. Yritän siis pysyä suunnilleen samoissa mitoissa. :)

Mutta eihän tässä vielä ehdi mitään häitä jännittää, koska ennen niitä pitäis vielä selvitä SM-kisojen karsinnoista - jos ei päästä ekoista jatkoon, niin jopa kaksista sellaisista! Kolmeminuuttinen kisakoreografiani on nyt viimeisiä viilauksia vaille valmis, ja puolentoista kuukauden päästä tuuppaan seitsemän tanssijaani lavalle Helsingin Kulttuuritalolla. Ajattelin antaa vähän maistiaisia meidän meiningistä ja kertoa tunnelmia prosessin kulusta ihan erillisessä merkinnässä, ehkä jotakuta kiinnostaa? Tänään olen töiden lomassa yrittänyt miettiä pääni puhki, millaiset vaatteet tytöille haluan - aina yhtä hankalaa, kun ei ole siunattu käsityötaidoilla eikä luovalla silmällä kankaanpalojen suhteen. Ollapa suasittu muatibloggaaja, niin sais jonkun nuoren suomalaisen suunnittelijan avuksi tähänkin!

Hää- ja tanssitohinoiden jännittämisen vastapainoksi täytyy tietysti myös rentoutua. Kuun ensimmäisten päivien aikana olen jo ehtinyt käydä kaverin kolmekymppisillä fiilistelemässä capoeirarodan mieletöntä positiivista energiaa, ja eilen käytiin ihan tavallisen sunnuntai-illan ratoksi noitten yksien kanssa ulkona syömässä (Di Trevi, toimii!). Loppukuusta reissataan Helsinkiin eräille ilmeisen isoiksi ja mahtaviksi bileiksi paisuville nelikymppisille - eräs etappi tämäkin, kun pääsee juhlimaan ekaa kertaa oman kaverin neljääkymmentä vuotta. Kovasti odotan myös kalenteriin merkittyjä kulttuuripläjäyksiä: Jarkko Mandelinin Dead Tulips -tanssiteos Aurinkobaletissa ja Jekyll & Hyde -musikaalin ensi-ilta kaupunginteatterissa. Ja ihan parasta on myös se, että tossa kuun puolivälissä pidetään meidän lukioaikaisen kuoron kanssa yhtäkkiä tosta vaan treenit! Lalalalalaaaaa!

Niin ja sit aion kattoo hepun kans sohvalla telkkarii! Girls ja Game of Thrones ja Top Chef, voi että. Nyt siirrynkin tästä nauramaan digiboksille tallentunutta tämän illan Asunto 23 -jaksoa (Dawson's Creek -fanille ehdoton hitti). Niin riippuvainen kuin maanantai-iltojen ihanista bodyfusion-tunneista olenkin, tänään on sellainen päivä, että on vain paras antaa kropan kerta kaikkiaan levätä, istahtaa sohvalle ja korkata yks Happy Joe. Niistä pulloista saa häihin passeleita kukkamaljakoita. Tsau! :)

Das ist so Berlin

En nyt lainkaan väitä, etteikö kotoisa sunnuntaiaamiainen olisi ollut yleville makunystyröilleni kyllin herkullinen (turkkilaista ja maustamatonta luomujugurttia, inkiväärihilloa, mysliä, ruisleseitä, gojimarjoja ja raakakaakaohippuja, appelsiinimehua, jasmiiniteetä ja vähän myöhemmin vielä jälkiuunileipää), mutta muistelen silti kaiholla niitä mahottomia aamiaisia, joita me syötiin muutama viikko sitten Berliinissä. Johan se oli lähtiessä tiedossa, että kaupunki on täynnä mainioita aamiais- ja brunssipaikkoja, mutta autuuden määrä yllätti silti.

Lauantaiaamuna suunnistettiin hiljalleen heräilevään Kreuzbergiin etsimään Mondon matkaoppaan kehumaa aamiaiskahvilaa (noi Mondot on muuten olleet monessa kaupunkireissussa todella päteviä matkakumppaneita, etenkin ravintola- ja kahvilavinkkien osalta). Cafe Morena löytyi helposti, ja kauniilla kaakelimosaiikeilla sisustetun kahvilan pitkä aamiaislista oli nälkäisten turistien mieleen. Viereisessä pöydässä selvästi lähistöllä asuva pariskunta joi kaffetta ja lueskeli aamun sanomalehteä kauemmin kuin me istuttiin aamiaistemme äärellä. Tunnelma oli rento ja kiireetön - enkä muuten ole saanut näin kaunista valmiiksi aseteltua aamiaislautasta missään!

Niin makoisa elämys kuin lauantain aamiaislautanen olikin, sunnuntaina oli tietysti päästävä kunnon brunssille. Niinpä taivalsimme, jälleen Mondon opastamina, Prenzlauer Bergiin kokeilemaan, josko Helmholtzplatzin ympäristön brunssipaikoista joku olisi avannut ovensa jo kymmeneltä. No, Houdini oli, joten ei muuta kuin sisään (ensimmäisinä asiakkaina, muuten, berliiniläiset alkoivat valua paikalle vasta yhdentoista maissa).

Taisin kiekaista heti ovelta jonkinlaisen spontaanin ylistyshuudon, kun näin korkkaamattoman buffetpöydän. Eikä siinä sitten ehtinyt enempää kuviakaan ottaa, kun piti keskittyä syömiseen. Taivas. Brunssin hinta 7,90 € ja juomat päälle (kamomillateetä ja kirsikka-banaaninektaria, jaa bitte). Heppu totesi osuvasti, että nyt kyllä ymmärtää, miksi Berliinissä kaupat ja muut ovat sunnuntaisin kiinni: kuka hölmö haluaisi olla töissä jos voi istua koko päivän tuommoisella brunssilla.

Liikeidea matkanjärjestäjille: sunnuntain brunssireissut Berliiniin. Lähdetäänkö heti ens viikonloppuna? :)

DIY

Terkkuja hääkutsuaskarteluverstaalta! :)

Kutsut lähtevät matkaan ensi viikolla (tai heti kunhan saan Presentoon tilaamani paperit, joille printtaan PicMonkeyssa laatimani tekstin), joten tässä vaiheessa on ihan paikallaan ottaa viimeinen reality check sen suhteen, kuinka tärkeästä ja onnistumistani ihmisenä määrittävästä asiasta kutsujen ulkoasussa lopulta onkaan kyse. :D