31. tammikuuta 2013

Benjamin's cute atomic ray

Oho. Tammikuun viimeinen päivä. Viime vuonna kivoiksi kuukausittaisiksi tilannekatsauksiksi muodostuneiden kalenterimerkintöjen jatkaminen on kyllä kieppunut ajatuksissa pitkin viikkoja, mutta havahduin oikeasti vasta eilen siihen, että tammikuuhan on jo lopussa. No, dedisihmisellehän tällainen viimetinkailu sopii paremmin kuin hyvin - polkaistaan siis vuoden 2013 kalenterikatsaukset käyntiin tammikuun osalta tälleen takaperoisesti!



Sain viime vuoden Cats let nothing darken their roar -seinäkalenterin joululahjaksi Monsterilta, ja tykkäsin siitä niin paljon, että nyt menneenä jouluna lahjoin itse itseäni samanlaisella. Luvassa siis jälleen 12 lausahdusta, joissa ehkä ei ole päätä eikä häntää, ehkä on suurtakin viisautta; omakin tulkintani vaihtelee aina päivän fiiliksen mukaan. :)


Tammikuun 31 päivää tosiaan vilahtivat ohi ihan hillitöntä kyytiä. Pari ekaa viikkoa nökötin lähinnä tietokoneen ääressä töiden kimpussa, kunnes oli aika pakata laukku ja lähteä Berliiniin kiireitä pakoon. Reissusta palattuani olen tehnyt töitä huomattavasti leppoisammalla tahdilla - mikä näkyy tietysti myös tammikuun laskutuksessa. Vähemmän rahaa mutta enemmän tyyntä mieltä, ja eiköhän ne häätkin sit jollain saada maksettua. :)

Treenirintamalla tammikuu avasi parikin uutta ovea. Lämpöjoogan kokeiluviikko kuun alussa teki niin hyvää, että ostin saman tien Aurajoogaan kymppikortin. Jooga on kerta kaikkiaan ihan parasta, ja etenkin lämpöjooga, jossa hiki kastelee pyyhkeet litimäriksi ja silmissä vilkkuu välillä tähtiä, mutta olo on koko ajan hyvä ja vahva ja levollinen.

Mut aika parasta on kyllä myös bodycombat! Kävin combatissa hutkimassa ja potkimassa pitkästä aikaa, kun siihen tarjoutui tilaisuus viime lauantain Turku Workout -jumppahäppeningissä Logomossa. Epäilin etukäteen, mahtaako selkä kestää kaiken sen rytyyttämisen - no hyvin kesti, ja oli niin huippua että viimeisessä pitkässä nyrkkeilybiisissä meni kylmät väreet! Olin kaivannut sitä tunnetta enemmän kuin tajusinkaan! Selän sijaan tosin oikea kankku-lonkka-akseli otti tuosta tunnista pientä damagea, taisin innoissani sätkiä vähän turhan voimalla ja epämääräisiin suuntiin. Mutta kunhan tästä tokenen, lisään ehdottomasti combatinkin taas treenivalikoimaan. Mätkis! Hutkis! Potkis!

Kuukauden päiviin on ehtinyt mahtua myös kivaa sosiaalista elämää. On kokattu syksyllä muuttoapuna olleille kavereille kolmen ruokalajin lauantai-illallinen, käyty Logomossa kuulostelemassa taitavia laulajia Voice of Finlandin kaksintaistelujen kuvauksissa, tanssittu mun enon viiskymppisiä... Ja tänään kuukausi huipentui siihen, kun meidät kutsuttiin naapuriin kylään tiikerikaakulle ja iltateelle. Kovin paras tapa päättää tämä tammikuu. :)

30. tammikuuta 2013

Green morning

Mornings are the most wonderful time of the day, we wake up, and we are given a chance to start anew. The whole world is naturally recycled fresh. The pure thoughtful silence and unbound living powers prevail in this magic morning.


Lämpöjoogaa! Kookosvettä! Raakapatukoita! Vihreää jasmiini-inkivääriteetä!

Ihanan terveellistä, puhdasta, virkistävää, hoitavaa!


Ja sit päälle huikea mäjäys sokeria, voita ja suklaata, niin pysyy maailma tasapainossa. Mmmhhmmmnamm.

29. tammikuuta 2013

If you think it's your time then step to the line and bring on your wrecking ball

Aina välillä kohtaan sellaisen harhaisuuden hetken, jona tulen miettineeksi, pitäiskö sitä sittenkin palata hotellisiivoojan hommiin. Nyt harkitsen vakavasti ilmoittautumista palvelukseen Börsin kerroksille tossa toukokuun alussa muutamaksi päiväksi, kun Pomo orkestereineen saapuu Turkuun!

Meiän pieneen Turkuun!

Ja me mennään kattomaan! Heppu nappasi meille eilen aamulla liput, tietysti takakaarteen piippuhyllyltä, ja sitten, tietysti, heti hetken päästä ilmoitettiin että tulee toinenkin keikka, jonne olis varmaan saanut paremmat paikat.

Nomuthei, meillä on liput! Parhaat bileet tiistaina seitsemäs toukokuuta on Turkuhallin takakaarteen piippuhyllyllä. :)


Welcome to Turku, Bruce! Jatkot sit meillä! :)

(Ja tällä kertaa pidätän pissihätää sen neljä tuntia vaikka mikä olis. En ole vieläkään täysin toipunut siitä, kun viime kesänä seisoin Olympiastadionin vessajonossa kun lavalta kajahti Because the Nightin alkutahdit. Gääääh.)

26. tammikuuta 2013

Aina, kun maailma ahdistaa, mä heilutan munaa, se helpottaa

Uutta vuotta ei ehtinyt kulua edes kuukautta, kun jo tavallaan toteutin lupauksistani sen ehkä jännittävimmän: lauloin eilen julkisesti! Vetäistiin enoni 50-vuotisjuhlissa Salossa rakkaiden serkusten kesken tyylikäs a cappella -esitys, tai siis, hehe, laulettiin toi Rytmimuna. Hauskaa oli, ja kerta toisensa jälkeen jaksan hämmästellä miten ihania ja lahjakkaita mun sukulaiset on!

(En kyllä tiedä, voiko tätä ihan laskea lupauksen toteuttamiseksi, kun tuon rymyremmin kanssa hoilaaminen ei edes jännittänyt... Pää on nyt joka tapauksessa avattu, joten ehkä vielä jossain uskallan kiekaista jotain yksinkin?)


Kiitos hienot, ootte hienoimmat! <3

25. tammikuuta 2013

So in love are we two, just can't wait to say I do

Tasan neljä kuukautta häihin! :)

Tasan neljä kuukautta aikaa päästää irti elämäni rakkaudesta, jotta voin astella hepun kanssa alttarille mieli ja tahto ja sydän kirkkaana. Tiedättehän, joskus se vain iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, eikä mikään ole enää entisellään. Mulle niin tapahtui pari viikkoa sitten Berliinissä


kun laitoin jalkaan viidensadan (vai kuuden?!) euron Tricker'sit.

Kurfürstendammin ostoskadun helmi 14 oz. oli muutenkin täynnä kaikkea kaunista, mutta kun olin bongannut nuo Tricker'sit, en nähnyt ympärilläni enää mitään muuta. Tummansiniset sattuivat olemaan hyllyssä oikeassa koossa, joten vedin kengät jalkaan - en tietenkään aikonutkaan ostaa niitä, siksipä tarkka hintakaan ei jäänyt mieleen. 499 tai 599, ihan sama, joka tapauksessa liian kalliit.

Siis liian kalliit mulle, nyt. Olisivathan ne varmasti hintansa arvoiset, ikuiset kumppanit, sen tunsi jo muutaman minuutin käpöstelyllä.

Sitten riisuin Tricker'sit, laitoin omat maiharit takaisin jalkaan ja lähdin käpöstelemään sen kanssa jonka kanssa saan toivottavasti käpöstellä yhdessä vielä tuhansia miljoonia minuutteja.

Vaikka oishan noi olleet aika päheet hääkengiksikin. Jotain sinistä. ;)

24. tammikuuta 2013

Oh oh oh ding dong

Kyllä se oli kuulkaa heti ekalta kuulemalta selvä, että tänä vuonna toivon, että Suomi lähettää Euroviisuihin Krista Siegfridsin. Ja sitten kun vielä selvisi, että ystäväni Katrin tanssii Kristan taustalla (niinikään Dancesta tuttujen Hazan ja Kiiran kanssa, koreografian tekee Reija Wäre), toivon vielä kahta kovemmin, että edustustehtävä lankeaa tälle porukalle. UMK:ssa on tänä vuonna mukana muitakin biisejä, joista kyllä tykkään, mutta Euroviisuihin Marry Me on mun mielestä ehdottomasti osuvin valinta. En toki edes yritä kieltää, etteikö myös kappaleen henkilökohtainen ajankohtaisuus puhuttelisi... :D



Jo kliinisessä studiovedossa Kristalla tyylikkäine taustalaulajattarineen oli sellainen show päällä, että alkoi ihan väkisinkin hymyilyttää. Tältä illalta odotan kyllä tosi paljon! Harmi, että hääpukuni on siellä liikkeessä säilytyksessä, muutenhan dingdongaisin se päällä kotisohvalla.

Uuden Musiikin Kilpailun toinen semifinaali tänään TV2:lla klo 21.00 - äänestetään häähörhöt jatkoon eiks joo! :)

23. tammikuuta 2013

22. tammikuuta 2013

Hipster hipster huraa!

Niinhän se Facebook tänään taas totuttuun tapaan räjähti, kun Flow julkaisi tulevan kesän ensimmäiset artistikiinnitykset. Elämme historiallisia aikoja: yleensä en ole voinut osallistua riemuiluun, kun en ole tunnistanut yhtäkään listan muotihipsteripändeistä, mutta tänä vuonna tunnistin useammankin nimen - ja ihan jopa todella vimmaisesti innostuin parista!

Nimittäin Azealia Banks! Jestas mikä naine. 212 iski päähän noin biljoonan voltin voimalla, kun näin videon ensimmäistä kertaa viime syksynä yhtenä aamuyönä tanssijatkoilla. Azealia on mulle jännittävä tuulahdus jostain aivan toisenlaisesta maailmasta, jossa mimmeillä on kreisi flou, jyräävän itsevarma asenne ja pilkettä silmäkulmassa vaikka suusta tulee karmeita kirosanoja. Ei meil tääl Turuus simmotti.

En voi sanoa olevani mikään fani, koska en ole perehtynyt neiti Banksin juttuihin tai tuotantoon muutamaa biisiä enempää, mutta aloin heti odottaa melkosia kemuja sinne Suvilahteen. Ilmeisesti Azealiaa on verrattu jossain Nicki Minajiin, mutta itse en näe mitään yhteyttä: Nicki on hassu muovinukke jonka biisit saattaa jäädä päähän soimaan mutta ei anna mitään, Azealian kanssa taas meillä synkkas heti. Tai no, ainakin yksipuolisesti - voi olla että Azealia ei kaipaa kaverikseen naista, jonka käsitys irrottelusta on laittaa voileivälle makkara ja juusto joskus väärinpäin.



Ja sit Nick Cave. Siitä nyt ei varmaan tartte mitään sanoakaan. Täydellistä! Tule jo, sinä ihana elokuu!

21. tammikuuta 2013

Mahoton maanantai

Maanantaipäivä, säätöpäivä. Olen ollut hereillä jo yli 12 tuntia ja koko tuon ajan lähinnä säätänyt erilaisia asioita: töitä, aikatauluja, varauksia, viestejä, maksuja, häitä, päätä, teetä.

Keitaana säädön keskellä on tänään toiminut tämä tanssivideo. Mulle tulee hyvä olo siitä ajatuksesta, että rakkaassa Napolissa, kaiken sen ihanan kaaoksen keskellä, joku (Ferdinando Arenella) tekee tällaisia koreografioita ja joku toinen (Daniele Sibilli) tanssii ne näin kauniisti.

17. tammikuuta 2013

Berlin there, done that

Hallo! Ich olen palannut Berliinistä!


(Astetta aidompaakin todistusaineistoa paikan päältä luvassa täs joku päivä, kunhan saan kuvat purettua kamerasta.)

Berliini oli niin iso ja ihmeellinen, että kaksi ja puoli päivää ei riittänyt oikein edes kaupunkiin asettumiseen. Alkusäikähdyksestä toipuminenkin vei jo oman aikansa: lentokenttäbussi tiputti meidät Alexanderplatzin laitamille, alueelle, jossa korttelit ovat niin isoja, että pieni ihminen sai taapertaa pakaasiensa kanssa kylmässä ja pimeässä valtavien kerrostalojen seassa ikipitkältä tuntuvan matkan edes seuraavaan risteykseen kadunnimiä tavaamaan. Meidän hotelli oli Otto-Braun-Strassella juuri sillä rajalla, jonka toisella puolella alkoi korkeiden DDR-talojen paraati ja toisella maisema vaihtui matalampiin, kauniimpiin kerrostaloihin. Tosin jo ensimmäisenä iltana italialaisen illallisen jälkeen hotellille palatessa televisiotorni ja muu Alexin maisema alkoi kyllä näyttää omalla tavallaan kauniilta... ja hoksasin, että OPIn Berlin There, Done That -kynsilakan sävyhän oli napattu niistä rumiluskerrostaloista. ;)

Berliinistä tarttui matkaan muutama konkreettinen muisto: vähän teetä ja suklaata, mut sen kyllä söin jo paikan päällä, parit villasukat Falkelta, iiihana hamonen Massimo Duttilta (etenkin hepun lemppari, mutta löysinpä minäkin alehintaan iiihanan hamosen) ja Galeries Lafayetten alesta Spanxit hääpuvun alle. Mieleen tarttui kuitenkin enemmän - ja tärkeämpää:

lauantai-illan apfelstrudelähky Friedrichsheinissa, sunnuntaiaamun brunssitaivas Prenzlauer Bergissä, ajan pysähdyttävä kahdenkeskinen lomameininki, keltaiset metrojunat, tanssituokio raitiovaunupysäkillä, taidetta ja "taidetta" pursuavat seinät Kreuzbergissä, tympeä kahvilantyttö ja höppänä taksikuski, mahtavan Ramones-museon vaaleanpunaiset rokokoosohvat, karu kattomaisema KaDeWen yläkerran baarin isoista ikkunoista, currywurstmaistiaisia takatassuillaan kärkkyvä hilpeä koira, Tegelin lentokentällä ihan kokonaan saksaksi hoidettu kahvi- ja kaakaotilaus, ihmisten hiljaiset ilmeet holokaustinäyttelyssä ja se yhtäaikainen helpotus ja puristus rinnassa kun astui näyttelytilasta ulos pimeään iltaan keskelle vaikuttavaa kivipaasien merta 

ja tunne siitä, että hepun kanssa olen kotona vaikka maailman äärissä.

11. tammikuuta 2013

Where are we now?

David Bowie julkaisi tällä viikolla 66-vuotissynttärinsä kunniaksi uuden biisin vuosien tauon jälkeen. Johan tuon kuunteli mielenkiinnosta muutenkin - mutta myös Berliini-teema osui ajankohtaisena maaliin.

Mitä kaikkea se kaupunki onkaan kokenut, mitä kaikkea ihmiset siellä ovatkaan nähneet ja tunteneet. Ja tänään kaiken sen sekaan lähtee eksyilemään pari turkulaista, vähän ihmeissään ja paljon innoissaan.

As long as there's sun
as long as there's rain
as long as there's fire
as long as there's me
as long as there's you

10. tammikuuta 2013

First & then

Lähtölaskenta alkakoon! Manhattan me hoideltiin tammikuussa kolme vuotta sitten, Berliini huomenna! Koska en osaa sanoa saksaksi voi jumpe, sanon vain että jaa jaa bittesöön!

9. tammikuuta 2013

Poispäin ainoastaan

Munst on täsä tuntunu et mää joko repeen tai romahdan tai miksen vois tehä molemmatki.


Vuotta 2013 on takana viikko ja rapiat päälle, ja toistaiseksi uudenvuodenlupaus minuuttiaikataulujen välttämisestä on kaikunut kuuroille korville. Tavallaan ei ole kyse lupauksen rikkomisesta - tässä nimittäin painetaan vielä hommia, jotka olen sopinut kauan sitten viime vuoden puolella, silloin kun en vielä ollut päättämällä päättänyt rauhoittaa tahtia. Olen huomannut, että pelkkä kaunis ajatus vauhdin hiljentämisestä ei riitä, vaan toteutumista varten täytyy ihan oikeasti esimerkiksi olla ottamatta vastaan kaikkia uusia työtarjouksia. Mutta kuten jokainen freelancer tietää, se ei ole ihan niin yksinkertaista: nurkan takana saattaa aina odottaa aika, jolloin uusia tarjouksia ei tulekaan, joten silloin kun töitä on, niitä olis vähänniinku tehtävä.

No mutta. Hääkassa tässä on ainakin karttunut, toivottavasti heppu vielä muistaa että on menossa naimisiin sen yhden tytön kanssa joka on ollut kuukauden ajan hautautuneena työhuoneeseensa. :)

Tässä vuodenaloitushötäkässä pää on pysynyt kasassa joogan avulla. Ostin Aurajoogaan kokeiluviikon (30 eurolla saa käydä 7 päivän ajan vaikka kaikilla tunneilla, sisältää matto- ja pyyhevuokran) ja ehdinkin neljästi suloiseen lämpöön venymään ja vanumaan, puhkumaan pilateshengitystä ja tärisemään soturi kolmosessa. Jahka palaan ensi viikolla Berliinistä, ostan ehdottomasti lämpöjoogaan kymppikortin - onhan tuo huikean kallista lystiä, mutta hyvälle ololle ei voi laskea hintaa.

Ristiriitaista sinänsä. Kiire kun olisi tietysti vähentynyt, jos olisin jättänyt joogat väliin, mutta kyllä se vaan tekee hyvää nimenomaan rakona aikatauluun, kaiken koneella kököttämisen vastapainoksi. Kun astuu joogasalin lämpöön, tietää, että seuraavien puolentoista tunnin aikana on ihan turha edes ajatella töitä tai muita epäolennaisuuksia, koska sellainen vain sotisi harjoitusta vastaan ja sitten olis ihan sama olisko edes tullut joogaan. Ohjaaja antaa luvan päästää irti kaikista salin ulkopuolisista asioista ja muistuttaa, että jos pää alkaa tehdä listoja ja suunnitelmia, ne saa - ja täytyy - ohittaa. Ihanaa.

Niin ja hei! Berliini! Kunhan olen tänään ja huomenna paukutellut menemään noin kolmen ja puolen päivän työt, hyppään perjantaina hepun kanssa lentokoneeseen ja lähden viikonlopuksi pois. Tarraan hepun käsikynkkään, kävelen historiasta tuttuja vieraita katuja, yritän mongertaa saksaksi sanan tai kaksi (haben sie einen tisch für zwei?) ja juon viiniä ja syön makkaroita. Olen ehtinyt selailla matkaoppaita sen verran, että tiedän missä on meidän hotelli, Brandenburgin portti, holokaustimuistomerkki ja Massimo Dutti, oikeastaan kaikki muu saa tulla yllätyksenä. Mutta jos sulla on takataskussa jokin ihan pistämätön Berliini-vinkki, kerro ihmeessä!

Ja mitenkö sitten löysin aikaa tämän postauksen kirjoittamiseen? Alkuperäinen suunnitelmani oli saada kisakoreografia valmiiksi tämän illan treeneissä, mutta jätinkin viimeisten 20 sekunnin pohtimisen tältä päivältä ensi viikkoon. Koska sen dedis ei ole ihan vielä. :)

3. tammikuuta 2013

Anything

Tuli äsken vastaan niin kaunis Shel Silversteinin runo, että iih! Tästäpä kantavaa ajatusta ja rohkeutta sopivasti näin uuden vuoden alkuun. :)


1. tammikuuta 2013

Another year over, a new one just begun

Vuoden ensimmäinen päivä alkaa olla iltateetä vaille pulkassa. Tuijotin aamulla jugurttipurkkia ainakin minuutin, kun yritin sisäistää sen kannessa lukevaa päivämäärää. 1.1.2013. Aika iso vuosiluku, ja tammikuu, yhtäkkiä tammikuu.

Vuosi vaihtui sateisissa, mutta iloisissa tunnelmissa tähtisadetikkuja heilutellen ja torveen töötäten. Kaupungin ilotulitus upposi harmaisiin pilviin, mutta jonkin aavistuksen värivaloista sieltä seasta sentään sai. Muutama lupauskin tuli lausuttua ääneen, kirjoitetaanpa ne vielä muistutukseksi mustana valkoiselle.

Yksi: aion laulaa tänä vuonna julkisesti. Vanhana kuorolaisena (kakkosaltto!) rakastan laulamista, mutta en koskaan laula esimerkiksi karaokessa, koska mulla on niin tylsä kuorosoundi eikä yhtään semmosta solistisuutta äänessä. Tähän täytyy saada tänä vuonna muutos - en halua ottaa itseäni liian vakavasti niin iloisen asian kuin laulamisen suhteen. Alustavia suunnitelmia on myös tehty laulutunneilla käymisen aloittamisesta, hui & jee!

Kaksi: aion käydä useammin hepun kanssa lounaalla. Tekis hyvää lähteä vähän useammin ihmisten ilmoille täältä kotitoimistosta, ja samalla saisin viettää enemmän laatuaikaa hurmaavan pukumiehen seurassa.

Kolme: yritän olla täyttämättä päiviäni minuuttiaikatauluilla, jotta tilaa jäisi myös yllätyksille ja spontaaniudelle. Ja olemiselle, lattialla makoilulle ja musiikin kuuntelulle, kynttilän liekin katsomiselle, kaikelle sellaiselle. En halua jatkuvasti joutua valitsemaan, ehdinkö jonain päivänä harrastaa liikuntaa vai hengailla hepun kanssa - haluan ehtiä molemmat. Enkä halua joutua sanomaan isille puhelimessa, että en ehdi piipahtaa kotikotona (jonne kävelen siis 20 minuuttia suuntaansa) koska on minuuttiaikataulu. Haluan, että päiväni ehtivät hengittää ja minä niiden mukana.

Semmosia lupasin minä vuodeksi 2013, ja tämmösiä lupasi Woody Guthrie vuodeksi 1942. Mitä parhainta uutta vuotta! :)