30. syyskuuta 2012

Shit is fucked up and bullshit

Perjantaina aamulla, kun treffattiin ystävän kanssa Kiasman edessä, ensin itkettiin hetki, sitten mentiin museon kahvilaan syömään juustokakkua ja sitten lähdettiin kiertämään kolme näyttelyä.


Vasta avattu Osmo Rauhalan Elämän kirja vaikutti värien harmoniallaan ja selkeydellään, jonka tulkinta aukesi kokonaiseksi vasta teosten katsomisen jälkeen selvinneen tausta-ajatuksen myötä. Toby Zieglerin Vieraantuneista esineistä ei saatu irti rehellisesti sanottuna kovinkaan paljon, kun taas viimeisenä kierretty Camouflage-kokoomanäyttely päräytti monessakin kohtaa.

Esimerkiksi Sebastian Errazurizin mielenosoitustuoliprojektin monitasoisuus onnistui viehättämään. Tuoleihin on maalattu Occupy Wall Street -liikkeen mielenosoituksissa käytettyjä aitoja iskulauseita. Tuoli toimii samalla sekä kylttinä että, no, tuolina, jolla istumalla voi vallata julkista tilaa. Tuolit myydään designina taiteen keräilijöille, jotka poikkeuksetta kuuluvat siihen yhteen prosenttiin. Taiteilija päättää lopulta itse, kuinka suuren osan tuotoista pitää itsellään ja kuinka suuren lahjoittaa eteenpäin, astuuko valinnallaan pieneen eliittiin vai osaksi protestoivaa 99 prosenttia.


Nykytaiteen ja designin vuoropuhelua pohtiva Camouflage on esillä Kiasmassa vielä viikon, suosittelen katsastamaan! Ja varaamaan rauhassa aikaa ja avoimia aisteja ihmettelyyn hämärässä Dormitoriumissa sekä toisessa, huomattavasti valoisammassa huoneessa erään pitkän putken ja pienten kuulien äärellä. :)







27. syyskuuta 2012

Notice that autumn is more the season of the soul than of nature

Kaunista musiikkia syksyyn! Jeff Waynen vuoden 1978 The War of the Worlds -teema-albumista ilmestyy marraskuussa uusintaversio The New Generation, jolla on äänessä mm. Captain Barlow. Garyn laulama Forever Autumn kuultiin radiossa jo tällä viikolla, ja joku tietysti ehti äänittää sen saman tien talteen.

Enjoy.

26. syyskuuta 2012

Muscle milk (contains no milk)

Hyvät naiset ja herrat, olen kohdannut voittajani.


Tuo purtilo oli tälle sokerihiirelle liikaa. Ei mennyt kokonaan alas edes useammassa erässä. Hihkuin melkein ääneen kun bongasin tuon kaupasta, koska luulin että cookies & creme on yhdistelmä joka ei voi mennä pieleen... Näköjään voi. Vieläkin tulee iso uhhhh kun mietin tuota umpimakeaa kamaluutta. :D

Olen tehnyt comebackin palautusjuomien ja "suklaan"makuisen protskujauheen ihmeelliseen maailmaan tänä syksynä kuntosalille palaamisen myötä. Kuukausitolkulla jatkuneen selkäsairastelun ja uinti-pilates-kävely-treenaamisen jälkeen kroppa (ja mieli) alkoi kesän mittaan tuntua vihdoin tarpeeksi vahvalta palaamaan rankemman treenin pariin, mutta en oikein tiennyt, mistä uskaltaisin aloittaa. Ajatus personal trainerin puoleen kääntymisestä oli käväissyt mielessä jo kipeämpinä aikoina, mutta vasta pari kuukautta sitten, kun ystäväni kertoi ottaneensa yhteyttä erääseen PT:hen, päätin että olen itsekin valmis taas kokeilemaan tavoitteellisempaa treenailua.

Kaiken kipuilun myötä olen kyllä oppinut nauttimaan hyvin vaatimattomastakin liikkeelle pääsemisestä (pilateksessa edistyminenhän mitataan lähinnä millimetreissä, ja kävelylenkillä on ihan parasta jos mihinkään ei kauheesti satu), mutta kun jatkuvat säryt eivät enää olleet vaivana, halusin palauttaa mieleen, miltä tuntuu hengästyä ja hikoilla. (Aika hitsin hyvältä, muuten.)

En myöskään usko olevani morsiamena varsinaisesti kaheli erikoistapaus, jos haluaisin nähdä itseni hääpäivänäni ensi toukokuussa silleen suht simpsakassa kunnossa. ;) Mistään laihdutuskuurista ei missään tapauksessa ole kyse: väitän olevani 176 senttiä pitkä, ja kun pari kuukautta sitten nousin vuosien jälkeen vaa'alle, painoksi mitattiin rapiat 67 kiloa. Indeksien mukaan olen aina ollut sopivasti normaalipainoinen, mutta muutamasta kilosta luopuminen rasvapuolelta ei olisi pahitteeksi ennen sitä suurta päivää, jona varmasti jokainen nainen haluaa kokea olevansa hehkeimmillään. Siispä vähän enemmän liikuntaa ja vähän vähemmän keksejä, vähän enemmän proteiinia ja vähän vähemmän hiilareita, mutta ei mitään mikä edes etäisesti viittaisi ehdottomuuteen tai herkuitta kärvistelyyn. (Tummasta suklaasta en luovu. Enkä valkoisesta mangokookossuklaasta. Enkä inkiväärisuklaasta. Enkä suklaasta.)

Mikä tärkeintä, punttien nostelu on ollut ihan huippua! Ensin testattiin tarkasti, millaisia liikkeitä pystyn tekemään, mihin jäykkä selkäni taipuu (no ei juuri mihinkään; vaikka miten yritän pyöristää, alaselkä on tikkusuora) ja mitkä liikkeet on syytä jättää tekemättä hermovihlaisujen välttämiseksi. Sitten PT räätälöi mulle kolme erillistä ohjelmaa: yhden keskivartalotreenin (kirjoitin ensin keksivartalo... kuvaavaa) jonka voin tehdä kotonakin, yhden lämmittelyineen ja venyttelyineen noin puolitoista tuntia vievän kerran viikossa suoritettavan kokovartalorääkin ja yhden pidempiä toistosarjoja sisältävän treenin, jonka voin tehdä uimahallin kuntosalilla reippaassa 30 minuutissa ennen altaaseen pulahtamista. Todella toimiva ja tehokas kombo! Uimasalitreeni käytiin tekemässä eilen, joten sitä ehdin testaamaan tositoimissa vasta ensi viikolla, mutta heti ensikokeilulla sieltä nousi uusiksi suosikkiliikkeiksi sumokyykky ja vapaudenpatsas. On siellä seassa yksi inhokkikin, nimittäin thruster, joka on ihan mahottoman rankka... mutta juuri siksi tietysti totaalisen tehokas. ;)

Askelkyykkyä, maastavetoa, penkkipunnerrusta, ojentajia, hauiskääntöjä, soutuja, pystypunnerrusta, ylätaljaa jne... Treeniohjelmieni liikkeistä kovinkaan montaa ei tehdä laitteissa, mikä on ollut mulle uutena juttuna oikein positiivinen kokemus. Välillä on kieltämättä pikkuisen hutera olo ilman vekottimien tuomaa turvaa, kun tuntuu että tanko romahtaa päälle hetkenä minä hyvänsä :D mutta siinähän se palkinto ja koukutin piileekin, kun viimeisillä voimillaan saa sen puserrettua vielä kerran ylös asti. Tai jos ei saakaan, tietää silti yrittäneensä kaikkensa. Ja seuraavana päivänä sattuu. Strive for progress, not perfection.

Voin tämän syksyn ja oman kokemukseni perusteella suositella turkulaisille juoksukouluistaan ehkä tutumman Vauhtisammakon personal trainer -palveluita, ja yleensäkin PT:n puoleen kääntymistä, etenkin jos takana on treenitaukoa vammojen tai minkä tahansa muun syyn takia. Itse en olisi ikipäivänä älynnyt vaatia itseltäni niin tiukkoja rutistuksia kuin ammattilainen - enkä olisi osannut tehdä kaikkia liikkeitä oikealla tekniikalla, mikä on tässä paranteluvaiheessa AINA aivan ensiarvoisen tärkeää.

Huomenna olis vakaa aikomus käydä taas aamusta vähän podaamassa. Mutta tuohon Muscle Milk -kamaluuteen en enää koske. :D

PS. Palautusjuomasyömävinkkejä ja lempiliikkeiden ihkutusta otetaan vastaan kommenttiboksissa!

23. syyskuuta 2012

Tänd våra ljus, det är nära till natten

Voi mikä ihana syyssunnuntai. Lihaksissa eilinen salirääkki ja sen päälle kippistetyt punaviinilasilliset, ulkona sade ja sisällä lämmin, lepäävä mieli eikä kiirettä mihinkään, pyykinpesua ja uuden kodin järjestelyä, teetä ja villasukkia ja maissilastuja ja Control ja Pinterest (heppu äsken: siis sä oot kattonu jotain kuvia nyt kolme tuntia) (no en nyt sentään niin kauan) (ja sama vaikka olisinkin, tällaisena sunnuntaina saa katsoa kuvia kolme tuntia jos haluaa).

Hyvän päivän jälkeen hyvää yötä. :)



22. syyskuuta 2012

Bang bang

Huokaus. Kaikki mitä aion seuraavaksi kirjoittaa kuulostaa tekopyhältä selittelyltä, vaikka oikeasti haluaisin vain kertoa kuinka iloinen olen uusista ihanista kengistäni, jotka ostin tällä viikolla. Kengistä, joista haaveilin monta vuotta ja joiden takia en tyytynyt ostamaan Nilsonilta tai Dinskosta halvempia kopioita, joita olisi saanut ehkä neljät aitojen hinnalla.

Arvasit oikein: Acnen Pistolit.



Olihan se aikamoinen investointi. Mutta kun Elementissä sattui olemaan jäljellä kaksi paria, joiden koot olivat juuri ne joista olisin omani sovittamalla valinnut (mitoitus on väljähkö, joten otin ne pienemmät eli kolmekasit), siinä vartin verran Pistolit jalassa tepasteltuani ja pankkitilin saldoa, kylppäriremontin laskua ja ensi viikon Helsingin-reissun budjettia ynnäiltyäni päädyin lopulta ostopäätökseen.


Suurin Pistol-huuma lienee jo laantunut, mutta itsekin kehtaisin väittää nilkkureita moderneiksi klassikoiksi, niin kuin keväällä saman kenkäostoksen (huom. järkisyistä) tehnyt Eeva. Pistolit sopivat niin farkkujen kuin helmojenkin kanssa, käyvät Suomen säähän vähintään kolmena vuodenaikana, nahka on paksua ja pehmeää, korko juuri sopiva selkävaivaisellekin. Enkä ole kuullut kenenkään Pistolien omistajan jälkeenpäin harmitelleen hankintaansa.



Mutta kun. Nuo kengät ovat kalliit. Ihan helvetin kalliit. Tai no, suhteellista sekin: opintotuella elävälle täysin saavuttamattomissa, pörssimiljonäärille pikkupennosia, freelance-kääntäjälle huomattavasti peruskenkien hintakipurajan yläpuolella. Että mitä kaikkea tuolla rahalla olisi saanut (esimerkiksi aika monta litraa mansikoita), miten perustelen tarpeen ostaa uudet kengät kun kaikki vanhatkaan eivät ole vielä löytäneet paikkaansa uudessa kodissa, ja jos mulla muka on tuon verran ylimääräistä rahaa niin eikö sitä mieluummin voisi antaa hyväntekeväisyyteen? Ja miksi käyn kaiken tämän mielessäni läpi vasta tämän hintaluokan ostoksen kohdalla - miksen joutunut raastavien omantunnontuskien syyllistämäksi viime lauantaina, kun valitsin kaupasta Lambi-vessapaperia sen halvemman Pirkan sijaan?


Toisaalta lienee kuitenkin parempi, että olen uusista kengistäni aidosti iloinen kuin että olisin ostanut ne tosta vaan Visa viuh eikä tuntuis missään.

Kohta laitan Pistolit jalkaan ja lähden kaupungille viettämään lauantai-iltaa ystävien kanssa. Toivottavasti saan kantapäihini ihan saakelin kipeät rakot.

20. syyskuuta 2012

So you think you can dance dance dance

No niinhän siinä sitten kävi,

että Katrin tanssi tiensä Dancen suoriin lähetyksiin!

Jos en olisi 31-vuotias hillitty tietokonetyöläinen, laittaisin tähän jotain tuhat huutomerkkiä! No laitetaan pari silti: !!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen niin tavattoman ylpeä ystävästäni ja ihan superduperinnoissani Katrinin puolesta - takana on jo mahtavia oppimisen ja riemun hetkiä Dancen parissa ja edessä vielä hurjasti tunteita ja elämyksiä televisioruudussa, toivottavasti pitkälle kohti talvea. (Hienovarainen vihje: saa äänestää. Ja tykätä Facebookissa.)

Ekana paribiisinä Konstan kanssa on luvassa valssi, mutta sitä joudutaan odottelemaan kahden viikon päähän. Vaan ei hätää: ensi torstaina (kun meitsit on tyttöjen kans Helsingissä katsomassa liveä jeeee!) Katrin nähdään jo lavalla perinteisen ryhmäkoreografian merkeissä. Kai sitä sit oikeen joku kannustusplakaatti pitää askarrella!

Tässä vielä tämän illan bootcamp-jaksosta Lato-ryhmän yön aikana luoma koreografia. Hyvä meisinki. :)

Flash toistinta ei löytynyt.

19. syyskuuta 2012

Aamunavaus

Muistutus hoppuiseen päivään, sulle ja mulle.


:)

Ja taustamusiikiksi yksi vanhoista Seal-lemppareistani.

17. syyskuuta 2012

Say do you remember dancing in September

Jos syksyn alkamiselle pitäisi määritellä oikein virallisen virallinen päivä, se oli eilinen. Sattuipa nimittäin niin, että samana sunnuntaina luukkunsa sulkivat sekä kaupungin paras munkkikahvila että maauimala. Ja ha - minäpä vierailin kummassakin fiilistelemässä viimeisen päivän tunnelmia. Joku voisi väittää mattimyöhäistelyksi tai viimetinkailuksi; itse kutsuisin lähinnä nautiskeluajan maksimoinniksi. ;)


Rinkilämunkkeja saa talvella muualtakin, mutta ei Martinsillan pielen pikkukipsan veroisia! Syitä odottaa uutta kevättä, osa yksi.


Illemmalla käytiin äitin kanssa Samppalinnassa plutaamassa aivan viimeisiin aukiolominuutteihin asti. Oltiin jo suihkun puolella, kun kaiuttimista kantautui kesän viimeinen kuulutus: uintiaika on nyt päättynyt tältä kesältä, tervetuloa ensi vuonna uudelleen. Tuntuihan se aika lohduttoman lopulliselta, kun yleensä iltaisin sanotaan että uintiaika on päättynyt tältä päivältä ja tervetuloa taas huomenna. Syitä odottaa uutta kevättä, osa kaksi.

Edessä pitkä ja pimeä hallitalvi... mutta onneks Impparin kahviosta saa munkkeja. :D

16. syyskuuta 2012

Turku 10, taatusti lepposaa

Tänään aamulla, kun heräsin ja katsoin makuuhuoneen ikkunasta ulos,


maisema ei enää ollutkaan tämä vaan ihan toinen. Jep, eilen muutettiin! :)

Muuttopäivä sujui hilpeissä tunnelmissa aika lailla oppikirjan mukaan. Pojat kantoivat raskaimmat laatikot otsat hiessä, minä kannoin kevyempiä laatikoita otsa yhtä lailla hiessä, välillä syötiin pitsaa ja pullaa ja juotiin kolaa, ja joku satunnainen kaljatölkkikin siinä hötäkässä taisi tyhjentyä. Moni kampe on jo löytänyt uudelle paikalleen (esimerkiksi sen verran, että pystyn huomenna aloittamaan viikon duunit uudessa työhuoneessa!), mutta aika liuta laatikoita ja nyssyköitä odottaa sentään vielä järjestelemistä.

Eilen pohdin huiskishaiskiksen keskellä ääneen, että olisi toisaalta kivaa, jos vain napsauttaisi sormiaan ja simsalabim, tavarat olisivat paikoillaan ja sisustus valmis. Muuttoapuna ollut hepun kaveri totesi siihen fiksusti, että sehän olis kuin muuttaisi vieraaseen kotiin, jos kaikki olis valmiina... Ookoo ookoo, hyväksytään, että järjestely, huokailu ja uudelleenjärjestely kuuluu asiaan. Eihän sitä muuten opi tuntemaan uutta omaa kotiaan nurkkia myöten ja vähitellen muistamaan, missä kohtaa lautalattiaa on terävä kohouma ja että se keittiön yksi kaapinovi aukeaa täysin järjenvastaiseen suuntaan. :)

Hämmentävän irrallinen olo, kun mielen koti on osittain vielä Martissa, mutta fyysisesti ollaankin nyt uusissa huoneissa. Portsan hoodit ovat toki entuudestaan varsin tutut; asuin pari ekaa opiskeluvuotta tuossa kolmen korttelin päässä, ja matka tanssikoululle on kulkenut viimeiset viisi vuotta uuden kotitalon ohitse. Niin paljon kuin Portsasta tykkäänkin, en voi sille mitään, että Marttia tulee ikävä. Vaikka siellähän se edelleen on, 10 minuutin kävelymatkan päässä sillan toisella puolella. Ihan lähellä, mutta silti - se vain on eri asia, kun niitä katuja pitkin ja niiden talojen ja niiden kuppiloiden joissa kantapeikot istuu ja joissa ei koskaan käynyt ja niiden joihin tulee poikkeamaan jatkossakin ohi ei kulje enää kotiin.

Tänään käytiin tekemässä vanhassa kodissa loppusiivous. En kuitenkaan ihan vielä jättänyt lopullisia hyvästejä; aion käväistä alkuviikosta katsomassa, onko sinne tullut postia, kun muuttoilmoituksen tekeminen jäi sen verran myöhäiseksi. Sen jälkeen siirrän vaaleanpunaisen tunnistetäpän uuteen avaimeen, unohdan vanhan ovikoodin ja toivotan ystävät tervetulleiksi sisään sinisestä kotiovesta.

14. syyskuuta 2012

Who you are

Nyt, kun Nelonen on ehtinyt näyttää Dancen odotettua kakkoskautta kahden jakson verran, on aika (treenisalissa ja Facebookissa jauhamisen lisäksi) täräyttää tänne blogiinkin ensimmäinen Dancen tanssivideo! :)

Rakas ystäväni ja tanssinopettajani Katrin vetäisi koetansseissa niin hienon soolon, että huh. Mahtava tunne kotikatsomossa: vaikka tuntee ihmisen ja tanssijan niin hyvin, silti pystyy yhä yllättymään, miten järjettömän taitava ja karismaattinen ja ihana oma itsensä ja auki hän on lavalla.

Flash toistinta ei löytynyt.

No eihän tämmösen vedon jälkeen voi muuta kuin päästä heittämällä suoraan bootcampille jatkoon! :) Ens torstaina lisää ja peukut pystyyn iihihiiiiiii!

13. syyskuuta 2012

To face the fear but not feel scared

Synttäreistä on jo viikko. Ajatella, olen tänään 31 vuotta ja yhden viikon ikäinen, ja seuraavaan tasavuoteen on enää 51 viikkoa. Äkkiä se menee! :D

Ja kun on synttärit, täytyyhän sitä itsekin ojentaa itselleen lahja. Pohdiskelin muutamaa eri vaihtoehtoa, joista yhden lopulta toteuttikin heppu (tästä lisää joku päivä), toisen kanssa päätin vielä odotella jouluun asti (uusi kamera!) ja sen kolmannen sitten päätin hankkia.


Olin pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa uusia tekstivaihtoehtoja rannekoruun, jonka tilaisin Ideakorun ihanalta Maaritilta Take That -koruni kaveriksi. Tällä kertaa kuitenkin halusin tekstin suomeksi, ja biisien sanoistahan niitä ideoita taas tuli mieleen. Muutamakin CMX-lyriikka keikkui kärkisijoilla aika pitkälle...



...mutta lopulta voiton vei Maj Karma! Bändi tai Ylppö eivät ole varsinaisesti suurimpia suosikkejani, mutta Ukkonen on musta hyvä biisi ja kertsin viimeinen säe niin tyhjentävästi lausahdettu, että muuta ei oikeastaan ihmisen tarvitse muistaa. Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää.

Kiitos, Maarit - ja hyviä elämän hetkiä tähän torstaipäivään meille kaikille! :)

[tekstikuva via Pinterest]

11. syyskuuta 2012

Karkkiaamiainen

Uunituoretta Robbie Williamsia, olkapäät hyvät! Jos tällä ei päivä (jopa tämmöinen flunssainen) käynnisty hymyillen niin sit ei millään. :)

10. syyskuuta 2012

My day

Maanantaihuomenta! 


Täällä käynnistellään muuttoviikkoa ja maauimalan viimeistä aukioloviikkoa syysflunssaa enteilevissä tunnelmissa - ei siis menny ihan suunnitelmien mukaan. Mutta ei auta: kaikki ylimääräinen liikehdintä minimiin, turha voivottelu hiiteen, tuplasatsi villasukkia jalkaan ja c-vitamiinia, echinaforcea ja valkosipulia kitaan. Tehdään se mitä jaksetaan ja lopuista ei suostuta stressaamaan eiks jeh :)

[kuva via Pinterest]

9. syyskuuta 2012

Pöö pöö pöö

Etkö meinannut saada viime yönä unta? Oliko olo määrittelemättömän omituinen? Kummastelitko aamulla, kuka oli sotkenut kotona paikat?

No ei mikään ihme, koska viime yö oli kummitusyö!


Tämmöinenkin helmi löytyi muuttoa puuhatessa vanhojen piirustusten joukosta. Mulla ei ollut mitään muistikuvaa aiheesta, mutta olen raapustellut joskus pienenä ainakin pari ikiomaa Lasten nurkka -nimistä "lehteä". Mukaansatempaavia tarinoita ja kuvituskin kohdallaan! :D

Hei sitten! Tavataan ensi kerralla!

7. syyskuuta 2012

I am breathing, believing the love is always there

Eilen oli ilmassa ja tuulessa ihan selvä syksyn tuntu. Ja syntymäpäivän tuntu. :)


Vaikkakin totesin siinä Tintåssa roseecavaa maiskutellessani, että toisaalta ei tunnu niin erikoiselta, mä kun pyrin tekemään jokaisesta päivästä niin kivan että vois erehtyä luulemaan juhlapäiväksi. Eilinen olisikin voinut olla ihan tavallinen torstai siltä osin, että tein töitä, kävin uimassa ja join kaakaota, jopa siltä osin että käytiin hepun kanssa illalla Le Porcissa syömässä - tosin kumottiin punaviiniä ehkä vähän enemmän kuin tavallisena torstaina oltais kehdattu. ;)



Mutta höpöhöpö, kyllähän tuon nyt synttäriksi tunnisti! :D Erityistä säihkettä päivään toivat ihanat onnentoivotukset ja kukkaset ja lahjat (joista lisää myöhemmin!) sekä se, että istahdettiin iltapäivällä aperitiiville koko perheen voimin. Paras lahja. Noita hetkiä ei voi mitata rahassa.


Kiitos äiti ja isi, kun teitte munt! Mää tykkään olla täällä maailmassa! :)

6. syyskuuta 2012

Youth is wasted on the young, before you know it's come and gone too soon

No möh, kyllä kolkytykskin on vielä nuori! Ja sitä paitsi muutenkin ihan hyvä ikä! 31-vuotiaana voi esimerkiksi muuttaa ensimmäiseen pankkilainaa vaatineeseen omaan asuntoon ja tanssia häitään. Ja toivottavasti tehdä aika paljon muitakin kivoja ja hyviä asioita. :)



Kaunista torstain jatkoa sinulle, tämä synttärisankaritar lähtee nyt Tintåån juomaan skumppaa!


[kuvat: Viivi & Wagner, cake, cheese, great awesome amazing, older - omia tekosia, better day]

5. syyskuuta 2012

Everything changes but you

Tässä muuttoon orientoituessani olen yrittänyt iskostaa päähäni ajatusta, että nyt olisi loistava hetki luopua kaikesta turhasta. Niin kuin jostain luin, kaikkien kodin tavaroiden tulisi olla sellaisia, että niille joko keksii käyttöä tai niitä pitää erityisen kauniina. Käy järkeen, vai mitä? Heppu on erittäinkin hyvä luopumaan tavarasta, jota minä taas ihmeen paljon tykkään hamstrata... En itsekään viihdy sälää täyteen tumpatussa kodissa, vaan nautin avaran tilan tunnusta, mutta hepun mielestä meillä on silti aina kamalan sekaista koska maisterin tavaroita on siellä täällä. (Sitten perheelliset ystävät tulevat kylään ja nauravat, että ai sekaista.)

Aivan erityisesti hepun sielua on korventanut eräs matkalaukku, jota miehekkäät lihakset ovat joutuneet raahaamaan parissa viime muutossa eestaas vintin ja muuttoauton väliä. Pidin siis lupaukseni ja kävin tänään laukun sisältöä läpi, josko sieltä voisi heittää jotain pois.

No, ei oikeastaan voinut. :D

Mutta kun vastaan tuli aarteita, joiden arvoa ei voi rahalla mitata! Esimerkiksi kirjeitä Take That -fanikirjekavereilta 90-luvulta.


East 17 menköön paskaan! :D En meinannut hirnumiseltani saada papereita pysymään näpeissä, kun luin esiteini-ikäisten englanninkielisiä raapustuksia ja kaipuuta tihkuvia rakkaudentunnustuksia. Miten omistautunutta fanitus jo silloin oli - ja miten oli mahdotonta edes kuvitella, että joskus myöhemmin sama touhu jatkuisi modernin tekniikan avulla kansainvälisissä ympäristöissä reaaliajassa. Fanien Tumblr-blogit ja Facebook-ryhmät, Garyn ja Robbien Twitter-tilit... ja koko ihmeellinen intternetti. Olis pieni Duussi pyörtynyt, jos silloin olis tämän kaiken tiennyt tulevan. :)

Mutta vau, millä vaivalla kirjekuoria silloin koristeltiin! En ymmärrä, miten postinjakajat on aina löytäneet osoitteen sieltä TT-logojen, sydämien ja muun ilotulituksen seasta. :D




Tavallaan aika huolestuttavaa siistiä, että oikeasti lähes 20 vuodessa MIKÄÄN ei ole muuttunut. Paitsi se, että olen menossa naimisiin hepun kanssa enkä esimerkiksi Jasonin. Tai no, ehkä vähän silti Jasonin.

:)

PS. Fangirlauksesta ja julkkisihastuksista kirjoitteli vastikään myös Pupulandian Jenni, jonka rakkaudentunnustus Ryan Goslingille poiki kommenttiboksiin kymmenien kohtalotoverien vuodatuksia samasta aiheesta. Ihastuttavaa luettavaa, kun aikuiset naiset huomaavat yhtäkkiä olevansa aivan pähkinöinä eivätkä pysty selittämään tilannetta millään järjellä! :D Mutta just semmosta se parhaimmillaan on! Ja joo, ymmärrän Jenniä ja muita hurahtaneita itsekin - onhan se Ryan hieno näyttelijä ja aika vetävä kaveri, vaikka olis ihan hiljaa. ;)

4. syyskuuta 2012

Kauneus nuoruuden katoaa näin, mut muista: se mennä voi sisälle päin

Asioita, joita jokainen ylihuomenna 31 täyttävä nainen haluaa kuulla, kun Stockmannin kosmetiikkamyyjä ojentaa lehdestä leikattua lappusta vastaan ilmaisnäytteen:


Tää voide on siis ryppyjä ja juonteita vastaan... mutta kun sulla nyt ei ole yhen yhtä ryppyä, anna tää vaikka äidille.


Nii et mamma, otatko putelin vastaan jos tuon torstaina? :D

3. syyskuuta 2012

Take the crown

Toi Williamsin Robbie piti kansaa pari viime viikkoa jännityksessä. Sivustolle mind.robbiewilliams.com ilmestyi vähitellen kasvava palapelikuva herran päästä, joka oli pilkottu lohkoihin. Lohkoihin ilmestyi sanoja: music, style, sport, people, travel, animals, secrets & ramblings, art & design. Salamyhkäistä. Syvällistä.


Ja kuvan alla luki päivämäärä 3.9.2012. Vähän tuli siis ooteltua, että mitäköhän tänään tapahtuu... Syyskuun keikkapäivämäärät julkaistiin jo hiukan aiemmin, joten ihmetys oli kova. Uuden levyn eka sinkku? Vauva syntyy? What?

No, tänään pää muuttui kultaiseksi (ei vähä mitään) ja julkisuuteen tuli tiedote uuden levyn julkaisuaikataulusta. Kuninkaallisen tyylikkäällä kannella varustettu pitkäsoitto Take the Crown ilmestyy 5. marraskuuta! No mut jes!


Robbie kuvasi uutta videotakin Lontoon Spitalfieldsissä tuossa jokunen viikko sitten. Biisinpätkä kuulostaa lupaavalta - pirteitä soundeja syksyyn! :)

1. syyskuuta 2012

Sending a poetic, tender moment back to Earth

Syyskuu. Syyskuu. Se on väistämätöntä, niin kuin joka vuosi, syksyn tulo.

Mennyt kesä tuntui ehkä jotenkin vähemmän kesältä kuin kesät joinain vuosina ovat tuntuneet, mutta ehkä tämä syksy tuntuu sitäkin enemmän syksyltä, tuuliselta, hämärtyvältä, punaviiniseltä. Ainakin omassa elämässäni luvassa on yksi uusi alku, ja eivätkös ne sellaiset juuri kuulu syksyyn. :)


Nimittäin: tämänhetkisen tiedon mukaan me muutetaan kahden viikon päästä. Tänä viikonloppuna aloitetaan ensimmäiset pakkausvalmistelut, ja ensi viikolla valmistuu kylppäriremontti ja päästään asentamaan uuteen kotiin viimeiset tarpeelliset jalkalistat, liukuovikaapistot ja sähköt, ennen kuin kamppeet ja asukkaat voi kantaa sisään. Jännät on tunnelmat: yhtä aikaa odotan muuttoa innolla, ikävöin Martinmäen meininkiä ja tätä kolmen vuoden kotia jo etukäteen ja ihmettelen, että miten sitä sitten oikein muistaa ettei kotiin enää mennäkään keskustasta tullessa sillan yli. No, ehkä opin.

Pitää myös oppia muistamaan, että ensi torstain jälkeen en enää ole 30-vuotias vaan seuraavan vuoden verran kolkytyks. Synttäriiit! :) Viime syksynä pidin tasavuosien kunniaksi isot pirskeet, tällä kertaa juhlin uuteen arvokkaaseen ikääni sopivalla hillityllä tavalla: käydään rakkaimpien kanssa vähän skumpalla ja syömässä ja sit vielä uudestaan syömässä. Jos jostain tupsahtaa joku lahja tai onnittelukortti, se on pelkkää bonusta jo valmiin onnen päälle. (Itse toki ehätin jo ostaa itselleni ihanan synttärilahjan, se on jo killunut ranteessa ja pääsee blogissakin esittelyyn lähipäivinä.)

Syyskuu tietää myös uuden kisatreenikauden starttia. Sain kuin sainkin viime viikonlopun kisahakutilaisuuden lopputulemana itselleni 7 tanssijan pienryhmän, jonka kanssa aloitetaan työt maanantaina. Mulla on mielestäni hyppysissäni aivan loistava biisi ja siihen aivan loistava stoori-idea - nyt vain jännitän, miten nopeasti tytöt löytävät punaisen lankani ja kuinka saadaan hommat alkuun. Odotan innolla, että pääsen näkemään miten uusi porukka liikkuu yhdessä ja millaisia fiiliksiä musiikki tanssijoissa herättää. Kun en edelleenkään itse ole tanssikunnossa (jos menisin tanssitunnille, pystyisin tekemään varovaisesti veikaten korkeintaan puolet liikkeistä ja nekin koko ajan selkää varoen), olen hurjan iloinen että pääsen taas kanavoimaan liikkeen kaipuutani toisten, itseäni taitavampienkin, tanssijoiden kautta. :)

Tanssin suhteen syyskuu on toisellakin tapaa kuumotteleva - kauan odotettu Dance tärähtää Nelosella ruutuun taas ensi viikolla! Oon ihan pähkinöinä! Meillä on kamujen kanssa liput ekaan livelähetykseen, niin päästään fiilistelemään koko upeaa tanssijakatrasta livenä, ennen kuin ensimmäiset jo pudotetaan pois. Sen verran innoissamme ollaan, että puhetta on jo ollut, että tehdään syksyn aikana vielä toinenkin Dance-reissu Helsinkiin. Ihan huippua, luvassa taatusti tälläkin kertaa huima määrä inspiraatiota ja hengityksen salpaavia hetkiä!

Lisäksi kalenteriin on merkitty tulevalle kuukaudelle serkkutytön synttäripailut Salossa, tupareita ja fysioterapiaa Helsingissä, teatteria ihan täällä Turussa, viimeisiä uintikilometrejä taivasalla ennen Samppalinnan maauimalan sulkeutumista, bodyfusion-tunteja ja kuntosalilla rehkimistä - ja sekaan aika sopivasti töitä. Jos vaikka fiksuna varais kiireetöntä aikaa uuden kodin fiilistelylle, lautalattian tunnustelulle paljaiden varpaiden alla, chaiteen maistelulle eri huoneissa, sisustusideoiden keräämiselle ja vähitellen kenties toteuttamisellekin, yleiselle villasukkaiselle syystunnelmoinnille, pehmeän musiikin kuuntelulle... koska kuten tiedämme, come September everything wrong gonna be alright. :)