28. kesäkuuta 2012

Photo a day 28: On the shelf

Kirje Sergiolle

Arvon herra Sergio Ramos,

Vaadin henkilökohtaista anteeksipyyntöä. Oli tavattoman ajattelematonta leikata rasvainen futispolkka näin kuumaan lyhyeen malliin ja kasvattaa sen seuraksi kevyt kesäparta, sillä kun Italia tänään potkii itsensä EM-finaaliin, saatan sunnuntain jännitysnäytelmää seuratessa unohtaa, että kannustan oikeasti heitä enkä sinua.

Ole ystävällinen ja saavu luokseni valkoisella ratsulla jo tänä yönä, niin voimme sopia asian.

Parhain terveisin,
Duussi


26. kesäkuuta 2012

Photo a day 26: Where you shop

So let's just stay awake until we grow older

Juhannus: saari Puulavedellä, saaressa viime kesänä rakennettu mökki, ei sähköjä. Yhdeksän ihmistä ja yksi koira. Lautaset täynnä huikean herkullista ja huolella valmistettua sapuskaa - ilmankos, kun emäntä on vastikään valjastettu erään luomu- ja lähiruokakaupan ruokabloggaajaksi (vinkkaan täälläkin kun blogi virallisesti avataan). Saunomista, latokokon loimussa lämmittelyä, soutelua, onkimista, juhannustanssahtelua Arja Korisevan ja Jari Sillanpään tahtiin Uffilta hankituissa kukkamekoissa ja autokauppiaskauluspaidoissa, poksuvia juomia, aurinkoa ja sadetta, naurun räkätystä, yöttömän yön valvomista. Eikä yhtään palanutta ihokaistaletta tai kaameen kutisevaa hyttysenpuremaa! Ihanaa!


Juhannus muistutti asiasta, jota tällaisena lempeänä viilipyttynä ei aina tule ajatelleeksi: varmasti useimmilla ihmisillä on temperamenttia huomattavasti enemmän kuin itselläni. Ja kun jokin sapettaa, suuttumus saattaa purkautua tavalla, joka itselleni on aivan vieras. Mutta onko yksi tapa reagoida oikeampi kuin toinen? Sitä jäin miettimään, kun välikohtauksen myötä peruuntui meille sovittu sunnuntain paluukyyti. Loppu hyvin, kaikki hyvin; kipaistiin Jyväskylän kautta ja sieltä junalla kotiin. Oli kiva tietää olevansa pitkästä aikaa hetki Jyväskylässä (jossa mulla oli mummola ja vieläkin on sukulaisia), vaikka ei Hannikaisenkatua pidemmälle rautatieasemalta ehdittykään.


Löysinpä kuitenkin itsestänikin yhden kohdan, johon sohaisemalla saatan en nyt ehkä ihan kiehahtaa, mutta ainakin kuohahtaa: musiikkimaku. Se on mulle kovin henkilökohtainen asia, koska olen aina peilannut tunteitani ja ajatuksiani paljon musiikin kautta - ja omasta mielestäni tietysti kaikki kuuntelemani folkpop-puuppailu ja Take That on absoluuttisesti maailman parasta musaa, ja siitä on ihan turha kiistellä. Tajusin juhannusyön valoisien tuntien Spotify-jukeboksin aikana, että tosiaan, kuuntelen harvinaisen vähän sellaista musiikkia, jossa biisin tärkeimmäksi elementiksi nousee hyvä riffi - joka tietysti oli oluenhuuruisen raadin mielestä olennainen tekijä kappalevalinnoissa - ja enemmän sellaista, jossa pääosassa ovat kaunis melodia ja sanojen kertoma tarina. Eipä toimineet siinä tilanteessa mun tunnelmalliset CMX:t tai hitaasti kasvavat Mumford & Sonsit - TT:n Love Loven ensitahdit sentään saivat arvion ai täähän on ihan oikeeta musaa. :D Muistan jo pienenä ihmetelleeni, miksi mua kiusattiin ala-asteikäisenä siitä, että kirjoitin johonkin ystäväkirjaan lempilaulukseni M. A. Nummisen Kuinka saisin rikki kookospähkinän. Kuulemma oli ihan lapsellinen valinta. No voi anteeks! Ala-asteikäinen on lapsi ja se on musta vieläkin hyvä biisi! :D No, eipä näköjään jäänyt traumoja, koska kuuntelen edelleen mitä lystään. :)


Jyväskylän-visiitillä löysin uuden määritelmän luksukselle: se on luksusta, kun puolentoista tunnin pysähdyksellä voi kipittää karkuun sadetta ja nälkää kadun yli ravintolaan ja tilata siellä luomuhärän ulkofilettä ja kaksi kuppia vihreää haudutettua teetä sen sijaan, että jäisi kadun samalle puolelle Hesburgeriin tankkaamaan mössöä. Myös se on luksusta, kun kännykästä loppuu akku sunnuntaina aamupäivällä, ja voi koko junamatkan ajan keskittyä lukemaan lehtiä, katselemaan vanhan vaunun ikkunoiden vaaleanpunaisia verhoja ja sitä, miten ulkona sade vaihtuu auringoksi, mitä lähemmäs kotia ehditään. Pieniä hetkiä elämässä, suuria hyvänolon tuojia, kun ne oikein oivaltaa. :)


Mut sitä en kyllä ihan oivalla vieläkään, miten hepun mielestä mun juhannustanssi-illan vaaleanpunainen kukkakolttu oli oikeasti tyylikäs. :D En varmaan ikinä unohda hepun ilmettä, kun sain tantun päälleni ja tulin virnistellen esittäytymään: "Katos nyt, tämmönen seuralainen olis tälle illalle tarjolla. " Johon heppu jo etukäteen mustasukkaisen kuuloisena: "No just, eihän mun sitten tarttekaan tanssia yhtään." Eipä mua kyllä kukaan tuntematon tanssittaja päässyt vahingossakaan hakemaan, sen verran tiiviisti roikuin hepun käsipuolessa, kun Jartsa-fanien tungos ahdisti. Ehkä mieheni mieliksi voin sonnustautua neiti kesäheinäksi vielä toistekin tänä kesänä - nyt on foksin askeleet viejälläkin hallussa, joten eiköhän ryhdytä koluamaan lavatansseja! Uittamolle nojailemaan Anita Hirvosen tai Gröönin Eikan tahtiin! :)

17. kesäkuuta 2012

Photo a day 17: In your bag

Re-rewind

Tämän vitsin kuulin eilen ja nauran sille vieläkin:

Craig David is quitting his singing career to join the British Olympic 2012 Archery team: he's going to be their bow selector.

Ahahahahaa :D

Eks tajunnu? Siinä tapauksessa tervemenoa aikamatkalle vuoteen 2000 ja brittislangin pikakurssille Artful Dodgerin ja Craig Davidin kanssa! Sitä en tosin pysty takaamaan, että sittenkään naurattais... mutta olihan tää nyt hauska läppä höhöhöö.

15. kesäkuuta 2012

Photo a day 15: Yellow

Mitä ajattelin tänään

Arvaa mikä on minusta kamalan kiva sana? Hoplaa!

Se on kumma, miten iloiseksi ihminen voi tulla, kun tajuaa että ai tosiaan mähän voin keittää kaakaota vaikka nyt heti. Ja sitten keittää ja pitää tauon töistä ja kirjoittaa blogiin pari sanaa.

Vaikka miten yritän aina etsiä asioista hyviä puolia, en löydä nyt yhtään sellaista siitä, että olen nuhastunut. Tänään illalla on Vartsikalla kesäteatterin ensi-ilta (Peppi Pitkätossu!), huomenna Helsingissä Sting ja maanantaina alkaa uintitekniikkakurssi. Enkä yhtäkään noista suostu jättämään väliin, en!

Erehdyin tänään aloittamaan aamun selailemalla netissä hääjuttuja. Taas. Hääaiheinen kirjanmerkkiosio ja inspiskuvakansio ovat paisuneet jo nyt uhkaaviin mittoihin, ja ostin ensimmäisen häälehdenkin toissaviikolla. (Apua.) Olen toki keskittynyt pohtimaan tapojeni mukaisesti etenkin kaikkia tuiki tärkeitä yksityiskohtia kuten pillejä, hääyön unihepenettä ja sitä mistä saisi halvalla sellaisia vanhanaikaisen näköisiä lintuhäkkejä joihin voisi asetella kukkakoristeita silleen köynnösmäisesti. Toistaiseksi teen tätä ajatustyötä ihan itsekseni, koska hepun hermo ei kestäisi jos laukaisisin ääneen jokaisen mieleen tulevan idean. Mutta tässä vaiheessa, kun ei vielä ole mikään kiire päättää oikeasti mitään, eikös se ole suorastaan morsiamen velvollisuus vähän seota aiheesta ja suunnitella kaikkia mahtavia ylilyöntejä! Ja vähän itkeskellä siinä ohessa, koska no kato nyt vaikka näitäkin.

Vitsit että kaakao onkin hyvää. :) Vielä kun ois mansikoita ja echinaforcea!

13. kesäkuuta 2012

Photo a day 13: Art

Live how you think not by what you've been told

Huh, onneksi on tuo Photo a day, muuten Duussila ammottaisi kesäkuun ajan melkein tyhjillään. Kisakiireet on nyt selätetty (meillä meni tosi hienosti, sekä kuvia että videoita luvassa!) mutta tunteja tuntuu yhä olevan päivässä liian vähän, kun meinaan tukehtua työkuorman alle. Turhauttaa kököttää koneen ääressä kesäsään houkutellessa ulos, mutta koska tilanne on mikä on, yritän keskittyä hommiin hyvällä mielellä (onhan se kivaa, että töitä kuitenkin on!) (näilläkin euroilla maksellaan ens keväänä häitä!) ja toisaalta keskittyä nauttimaan niistä lyhyistäkin hetkistä, jotka ehdin viettää ulkosalla. Olkoon sitten vaikka vain puolen tunnin kävelylenkki urheilupuiston huumaavassa syreenintuoksussa tai aamiaisleivät ja Hesari keittiön sijaan parvekkeella nautittuna.

Hoppuilun lomassa ensimmäisenä kisamaistiaisena viikonloppuna Tampereella SM-hopealle tanssinut turkulaisduo. Rakas ystäväni ja tanssinopettajani Katrin onnistui luomaan yhdessä Taideakatemiassa tanssinopettajaksi opiskelevan Mikon kanssa käsittämättömän kauniin teoksen, jonka tiivis tunnelma ja läsnäolo ylsivät katsomon yläriveille asti. Ihanan kevyen ja helpon näköistä, kun asialla on kaksi ammattilaista! Jos siis sinäkin kaipaat tänään hengähdyshetkeä töistä, rauhoitupa muutamaksi minuutiksi tanssin äärelle.

Ja jos käy mielessä, että miks ihmeessä tää pari ei voittanut, niin kyllä ne kultamitalitkin menivät ihan hyvään osoitteeseen, Helsinkiin kahdelle Teakin tanssinopiskelijatytölle. :)

8. kesäkuuta 2012

Photo a day 8: Six o'clock

Won't take my eyes off the ball again, first you reel me out and then you cut the string

Kolme minuuttia. Ihmeellistä: yhtä aikaa ihan lyhyt ja kamalan pitkä aika.

Kolmessa minuutissa ehtii esimerkiksi syödä jäätelön,
uida sata metriä,
kirjoittaa tekstiviestin,
tyhjentää astianpesukoneen,
odottaa kynsilakan kuivumista,
muuttaa mielensä,
liikuttua hienosta musiikkivideosta,
saada vatsalihaksiin hyvän poltteen hooverissa,
kyllästyä ja kaivaa iPhonen esiin kaupan kassajonossa,

hermoilla itsensä riekaleiksi edellisen joukkueen esityksen aikana,

lähettää lavalle valtavan määrän hyvää energiaa oman joukkueen esityksen aikana

ja tasata hengityksen äskeisiä minuutteja analysoidessa seuraavan joukkueen esityksen aikana.

Samalla minuutilla kuin tämä kirjoitus ilmestyy alkaa Tampereella Performing Arts -SM-kisojen aikuisten pienryhmän alkukarsinta. Saa pitää peukkuja mun tytöille - ja tietysti koko ihanalle Funky Familylle koko viikonlopun ajan! :)

Alla oleva video on kuvattu pari viikkoa sitten tanssikoulun kevätnäytöksessä, jossa tytöt pääsivät vetämään biisin sopivasti kenraaliharjoituksena ekaa kertaa yleisön edessä. Pieniä eriaikaisuuksia ja tilanpuutetta havaittavissa (kisalava on neliön mallinen, tuo oli suorakaide), mutta fiilis on hyvä ja kokonaisuus jo aika lähellä sitä mitä lähdin hakemaan. Yritän saada kuvattua kisoissa meidän tiimin lisäksi muitakin funkylaisten biisejä, ja jos saan tanssijoilta ja koreografeilta luvan, lätkin videoita sitten tännekin.

Mutta siis - mielenrauhaton seitsikkoni ja Radioheadin sävelin peace OFF mind, olkaa hyvät. :) (Valitse toki laatuasetukseksi 720 HD.)

1. kesäkuuta 2012

Just tiny Stanley

Keltainen toukokuu, mikset sä jo...

Hetkinen, minne se meni? :D Kesäkuu onnistui yllättämään takavasemmalta. Just äsken, kun talsin maauimalasta urkkapuiston läpi kotiin päin, ihmettelin miten salakavalasti tänäkin vuonna puiston kaunis, arka viherrys on yhtäkkiä vaihtunut täyteen väriräjähdykseen. Kaboom. Rakastan tätä alkukesän sokaisevaa vihreyttä!


Kesäkuu ei tiedä meikäläiselle vielä mitään loman tapaistakaan: kalenteriin on jo merkitty jokaiselle päivälle selkeä työsuunnitelma, minkä tv-sarjan jakson tai dokkarinpätkän sinä päivänä tekstitän. Rakastan - jos nyt en ihan yhtä paljon kuin alkukesän vihreyttä niin kuitenkin - suunnittelemista ja aikatauluttamista, mutta jostain syystä en ole toteutuspuolella aina ihan yhtä taitava; nytkin totta puhuen olen jo yhden jakson jäljessä tarkoin laatimastani aikataulusta. No, ihan vielä ei olla kriisin partaalla, mutta ensi viikosta alkaen on paukutettava täysiä työpäiviä, jos haluan päästä heinäkuun alkupuolella lomailemaan hepun kanssa.

Töiden vastapainoksi on kuitenkin luvassa myös juhlia! Eikä mitään vähän vaan jokaiselle viikonlopulle! :) Kesäkemuputki alkaa heti huomenna serkkutytön lakkiaisissa ja jatkuu samalla vauhdilla sunnuntai-iltana, kun juhlitaan yhden mun kisajoukkueessakin tanssivan kamun tanssijaksi valmistumista. Kyllä, olen napannut tiimiini mukaan myös yhden ammattilaisen!

Seuraavana viikonloppuna onkin sitten näytön paikka: Performing Arts SM-kisat Tampereella! Lavalla siis seitsemän nuorta naista ja mun ensimmäinen ikioma kisakoreografia, kaipa sen voisi nykytanssiksi luokitella. Päästiin testaamaan meidän biisi viime viikonloppuna tanssikoulun kevätnäytöksessä Logomon isolla lavalla, huh että istuin katsomossa jännityksestä kiemuralla. Sain kyllä huokaista helpotuksesta, kun biisi toimi isolla lavalla mainiosti ja tytöt tavoittivat esitykseen just oikean pöllämystyneen fiiliksen, mutta ei se silti poista sitä, ettenkö istuisi myös kisakatsomossa ihan yhtä kippurassa... Hui! Mutta ihan valtavan hienoa lähteä skabaamaan isolla Funky-jengillä. Joukkueita meidän sarjassa on 58, joten voiton tiellä on muutama este :D mutta täysillä mennään!

Seuraavan viikonlopun menoja arvottiin koko kevät, mutta nyt se on päätetty: lähdetään Helsinkiin katsomaan Stingiä. Herra on yksi niistä lemppareistani, joita olen kuunnellut jo puolet elämästäni. Olen nähnyt Stingin keikallakin pariin otteeseen, mutta viime kerrasta on aikaa, joten lähden Kaisaniemeen aivan innoissani. Itselleni henkkoht tärkeimmät levyt ovat 90-luvun alkupuolen The Soul Cages ja Mercury Falling, joten toivottavasti keikalla kuullaan tuota vanhempaakin matskua.

Juhannusta lähdetään viettämään kavereiden mökille - öö, jonnekin. Mökki sijaitsee hepun mielestä Hämeenlinnassa, omasta mielestäni jossain Mikkelin suunnalla. :D Anyway, kiva päästä landelle ja veden ääreen tekemään juhannustaikoja, viime jussihan vietettiin kaveriporukalla kaupungissa.

Ja ennen kuin kuukausi loppuu, ehditään vielä juhlia ystävän kolmekymppiset, nekin todennäköisesti mökkimaisemissa. Meidän perheellä ei koskaan ole ollut omaa möksää, joten olen tottunut viettämään kesät kaupungissa - enkä nyt varsinaisesti hingukaan koko kesäksi sivistyksen ulottumattomiin, mutta muutama viikonloppu luonnon helmassa hyvässä seurassa on aina tervetullutta vaihtelua!

Blogissa kuukautta värittää tänään startattu Photo a day -haaste. Yritän olla tutkailematta tehtävänantoja liikaa etukäteen, niin että nappaisin kuvan mahdollisuuksien mukaan kyseisenä päivänä turhia suunnittelematta, hetken mielijohteesta, silleen kesäisen kepeällä asenteella. :)

Photo a day 1: Morning