You should know by now that the sun comes up for you

Siis hetkinen. Uusi Duussila on ollut pystyssä jo päivää vajaa kuukauden, enkä ole vielä kertaakaan jauhanut Take Thatista? Miten tää ees on mahdollista? Kaikkihan sen tietää, miten tärkeä osa meikäläisen elämää TT on. Kun mun kolmekymppisillä improvisaatioteatteriryhmäläiset pyysivät ystäviäni yleisöstä heittämään onnittelurunoa varten kolme mulle erityisen tärkeää asiaa, Take That huudettiin sieltä ihan ensimmäisenä. Ne kaksi muuta asiaa olivat, vähintään yhtä yllätyksettömästi mutta oikein, tanssi ja heppu. Tässä järjestyksessä. Heppu vähän loukkaantus. :D

Tällaisena päivänä, kun flunssa väsyttää olon vetämättömäksi, selkää ja jalkaa särkee ja työt vähän yrittää tuupata stressiä päälle (jo sillä että friikun on pakko tehdä töitä kipeänäkin), paras lääke on - minttusuklaakeksien lisäksi - uppoutua parin tunnin biisin ajaksi Take Thatin maailmaan. Se on maailma, jossa mulla on aina hyvä olla.

Taannoisessa Trendissä haastateltu Coldplay-fani muotoili hyvin sanoiksi sen, miltä musiikin kuunteleminen fanina tuntuu. Itse asiassa äärimmäisen osuvasti juuri mulle, joka rakastan uimista en nyt ehkä ihan yhtä paljon kuin Take Thatia mut melkeen.

Tämän päivän kuuma mehu- ja Finnrexin-tauoilla olen katsellut enimmäkseen livevideoita. Ja myös aika monta kertaa kesän Progress Live -kiertueen dvd-trailerin! Levy on jo preordeerattu Amazonista, ihanaa kun on jotain odotettavaa marraskuun lopussa keskellä synkintä alkutalvea! Tiedossa huokailun, kiljunnan ja tanssin täyteiset dvd- ja vinkkuiltamat - kunhan vain Kööpenhaminassa matkaseuranani olleet tytöt ovat siihen mennessä päässeet yli siitä pettymyksestä, että keikka peruttiin... huoh, sialusta siappaa vieläkin.

Mut mä näin ne silti. Ja jo tuo traileri välittää niin hyvin sen kaiken! Millainen meteli oli kun viimeisen sekunti-countdownin jälkeen herrat nousivat lavalle, miten Mark huolehti koko ajan yleisön laulatuksesta, miten Köpiksessäkin stadion räjähti kun Robbie lensi esiin, miten urpoinkaan urpo ei viimeistään TT:n livenä nähtyään voi enää kuvitella että tyypit olis työkseen vain naurettavan komeita vaan että kyllä ne on ihan oikeita muusikoita ja viihdyttäjiä, miten itku pääsi videon kohdassa 3:05. Never forget. :)